Porvoossa, Werner Söderström Osakeyhtiö, 1919.
HENKILÖT:
Sisällysluettelo HASDRUBAL, Karthagon päällikkö.
SOPHONISBE, hänen tyttärensä.
HELIKE, tämän seuralainen.
SANKHUNIATHAN, Astarten pappi.
MASINISSA, Itä-Numidian kuningas.
PROKLES, Masinissan seuralainen, Sophonisben ja
Masinissan entinen opettaja.
ALITTA, Masinissan sisar.
MASSIVA, tämän poika.
SYPHAX, Länsi-Numidian kuningas.
VERMINA, hänen poikansa.
SCIPIO, Rooman sotavoimien ylipäällikkö.
GAIUS LELIUS, Scipion alipäällikkö.
TEUTATES, gallialainen orja.
MARSYAS | frygialaisia
GALLOS | huilunsoittaja-orjia.
NOTOS, aleksandrialainen orja.
MYRKKYRI.
THEVESTA.
I VARTIJA.
II VARTIJA.
I LÄHETTI.
II LÄHETTI.
SANANSAATTAJIA, SOTAMIEHIÄ, KANSAA.
ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.
Sisällysluettelo Näyttämö:
Karthagon päällikön Hasdrubalin puutarha Karthagossa. Vasemmalla palatsin pääty. Oikealla kotitemppelin portaat kaaressa kulkien etualalta keskelle oikealla. Taustalla kaupunki. Näkyy Ammonin torni y.m. Etualalla avonainen paikka, jonka taka-alalla marmori-istuin ja lotus-kukkien ympäröimä pyhä lähde. Aukeaman eroittaa taustasta sypressi- ja myrttipuut. Näiden takana kulkee käytävä viistoon oikealta taka-alalta palatsin portaisiin. Palatsin luona kasvaa mantelipuita ja ruusuja. Temppelin seinustalla kiertää viiniköynnös. Temppelin kulmauksen takaa näkyy granaattipuita. Kirkas iltapäivä.
SOPHONISBE (istuen marmori-istuimella ja ruokkien lammikon pyhiä kaloja kääntyy Heliken puoleen, joka nojaten porraskaiteeseen vasemmalla katsoo haaveillen Ammonin tornia kohti):
Helike, jälleen mailla unelmain
Sa harhaat. - Liiaks haaveilleet jo liemme,
Ei auta meitä haave hauras.
HELIKE (kuin havahtuen):
Keidasta vailla onnenunelmain
Ma näännyn erämaahan, valtiatar.
SOPHONISBE:
Mutt' keitaalta, Helike, erämaa,
Vain erämaa taas jatkuu loputon. -
- Se matkamiestä nääntäin ahdistaa
Kuin aika tää, tää raskas odotus,
Ja epätietoisuus, mi taivaan ääriin
Luo sumuverhot aavetansseineen.
- Mutt' kuitenkin: viel' tyhjempää kuin haave
On vaikerrus. Siks kerro mulle nyt,
Helike armas, satu tuo, jok' äsken
Niin sseesteiseks sun otsas seppelöi.
HELIKE;
En muuta voi kuin yhtä unelmoida. -
Mutt' vieras samaan sadun aiheeseen
Pian kyllästyy. -
SOPHONISBE:
Ma sulle vierasko!
Ei muinoin kysyä mun tarvis lain
Kuin Proklesta Helike muisteli.
HELIKE:
Helike Proklesta näin muistelee:
Hän miettiväisnä astuu nurmikenttää,
Jok' kummun vehmaan hartehia kiertää.
- Hän nostaa pään ja katsoo laaksoon päin,
Miss' rauhaisana kaupunki viel' lepää.
Heliken siellä muistaa vuottavan -
Takaisin käy kuin kilvan kiirehtäin -
SOPHONISBE (innostuen):
Helike, hurmas hento kaunis on!
(Leikkiä laskien)
Kas silmäis into kirkas liekehtii
Kuin uhriliekki jumal'alttarilla. -
Sun jumalanas viisas Prokles on -
(Masentuen)
Mutt' mitä mulle jäi - -
HELIKE (iloisesti):
Nyt tuhmaa tuumit.
Unelma yhtä kaunis, lemmen tuli
Yht'aikaa syttynyt kuin mun.
SOPHONISBE:
Vuos sitten
Sait sinä Prokleen nähdä, multa mielen
Kuusvuotinen lyö kaipaus. En mitään
Vuoks onneni voi tehdä, taistella.
HELIKE (valoisasti):
Kun filosoofi kultasuu ja prinssi
Numidian, nuor' Masinissa, puiston
Tään saman varjostoissa puhein meitä
Tai voimanäyttein hurmas - silloin et
Noin synkkä ollut, muistathan - -
SOPHONISBE:
Niin - silloin
Meit' selvyys tyynsi rauhallaan. Mutt' katso,
Nyt katso maailmaa - et ilakoi -
Nyt virrat Välimereen laskevat
Suvantoon saakka ensilähteiltänsä
On veren punaamat ja aalloissansa
Vain raunioita kuvastaa. Nyt kansat
Lyö murskaks ihmisonnen taistaissaan
Kuin jättipedot toisiansa vastaan
Ja pienet kansat ristiaallokossa
Kuin ruhka velloo tietämättä minne.
- Mutt' loppuna on tuho Karthagon
Tai Rooman! - Jospa tietäis, kummanko.
HELIKE:
Samaapa sotaa käytiin silloin jo. -
SOPHONISBE:
Mutt' voiton puolla oli Karthago -
Nyt tappioista saapuu sanomia.
Ne mieltä kauhuaavistuksin vaivaa - -
HELIKE:
On, valtiatar, mieles synkkä liian.
Et luota sankarmieleen sotijamme,
Et Hannibalin neronvaltaa muista,
Jok' kauhuun saattoi Rooman mahtavan.
- Ja suurinta et muista suojaajaas.
Ken Scipiot löi Anitorgin luona,
Ken Syphaxin löi nuorukaisna jo?
Hän kerran Prokleen aatteet toteuttaa!
- Kihlattu Masinissan noin ei saa
Kuin painajaisen alla voihkaa. - -
(Alkaa kuulua humua ja ääniä oikealta päin.)
SOPHONISBE:
- - Mutta
Elääkö Masinissa, sit' en tiedä.
Sa muista viime viesti Espanjasta:
Ilipan luona joukot Karthagon
On lyöty kokonaan, iberit, keltit
Erinneet meistä, saaliiks voittajan
Maa hopeeaarteineen on joutunut.
Isästäin lyöty eroon Masinissa.
Miss' on hän nyt? Seikasta tästä lainkaan
Ei viesti kertonut. Mutt' huhutaan:
Numidiass' on levotonta, hiljan
Vaikk' kapinoivat lyötiin mikatanit -
- Ei ihme, vaikka kammoin tuijotan,
Kuin henkipatto kuolon jyrkänteellä.
En kuilun syvyyttä viel' laske, nää,
Mutt' loppu liian selvä on - - -
HELIKE:
En jaksa
Sun tuskaas nähdä. Voimas missä on
Ja intos, joka pojat sytti taistoon,
Kun ryövärit nuo uhkas?
SOPHONISBE:
Silloin vaara
Uhkaava hurmas mua. Taistoa
En pelkää, tyhjyys tää ja hiljaisuus
Mun houraks saattaa. Suonissani yhä
Pakoittaa kiihko veren. Pyhä hartaus
Kaikk' anoin uhrata ja uskaltaa
Vuoks Karthagon mun rintaan' näännyttää.
- Mutt' mitään en ees kuulla saa -
ALITTA (Noin 30 vuoden vanha, kaunis, mutta kärsineen näköinen nainen, tulee kiirehtien, huolissaan):
Mit' on
Tää humu, huuto kansanjoukon? Kaikki
Sydäntäin vapisuttaa nyt, kun vuotan
Astarten sulosuusta vastausta,
Ma saanko hedelmistä uhratuista
Massivan, kauniin lemmen-hedelmäin,
Taas takaisin.
HELIKE (on katsellut kaupungille päin):
Sypressein tumma rivi
Tuo kaihtaa, etten selvään nähdä voi
Mit' tekeill' on. - Päin Junon kukkulaa
Kai kansanjoukko rientää. - Parvekkeelle
Mä riennän katsomaan.
(Naiset poistuvat palatsiin. - Hiipien ja kuulostellen tulee puiden takaa Marsyas. Hän puhaltaa huilustaan muutaman iloisen säveleen ja viittoilee, jolloin kolme muuta orjaa, Gallos, Teutates ja Notos, tulee esiin puiden takaa.)
MARSYAS:
Lehahtivat
Jo lentoon perhoset. Nyt sirittää
Voi pitkäkoipi-sirkat.
TEUTATES (tuimasti):
Teissä miestä
Ei irti lyömään kahleita. Kuin orjat,
Vätykset arkailette. - Kuninkaat
Meit' toivoo hempukoitaan turvaamaan. -
Mutt' täällä pillipiiparin ja kokin
Vain virkaa teette. - Tikari tää aukois
Niin oivasti tien Masinissan luokse -
(Itsekseen)
Tien näyttäis tammimetsiin Gallian -
KOKKI (hätääntyneenä):
Ase pois. Tai lyövät naulat kämmeniin.
GALLOS:
He mistä, houkka, saavat ristinpuun,
Jok' kestää möhömahas ihraisen.
MARSYAS:
Ja valtavuutes löyhkään tukehtuis
Tää kaupuskansa. Ällös piskuinen
Sa pelkää lainkaan.
KOKKI:
Lemmen lurittajat
Kai ristillä viel' kiimalaulut soittais.
Ja piikaset Astarten muistokseen
Sais koijareilta huilunpätkän, joka
Monesti heiltä lemmenkaihon poisti.
TEUTATES (kärsimättömästi):
Nyt toimeen veljet. Viime yönä hiivin
Luo kreikkalaisen, joka Masinissaa
Ja valtiatarta on opettanut.
Sain varmat tiedot: Syphax lännestä
On hyökännyt ja Masinissan lyönyt.
Tää harhailee Medjerdan tienoilla
Ja ryöstää maita Karthagon, kuin tuuli
Taas aavikoille kadoten. On helppo
Nyt piiloon päästä Atlaan rotkoihin
Ja sieltä Masinissan uljaan luo.
Ken yhtyy hankkeeseen?
MARSYAS (kuin itsekseen):
Ei lännen puolla,
Vaan idän mailla asuu onneni.
Soi huilut siellä vain ja tympanit.
Vain siellä laulun raiku kallioista
Tuo kaiun voimakkaan ja siellä vain
Puun alla manteleita syödä saan
Kanss' immen, joll' on silmä ruskea
Kuin manteli - Siell' himmeet piniat
Ihmeesti mielen tyynnyttää. - - -
TEUTATES:
- Ei aikaa
Nyt muisteloon, sa saavut Frygiaas,
Jos hankkeen uskallat.
-MARSYAS:
Kaikk' uskallan.
(Ojentaa kätensä Teutateelle)
Mutt', Gallos veikko, yksin soida ei
Voi huiluni, ei iloni.
GALLOS:
En maata
Isäini muista lain, mutt' tarinoistas
Sen kauniiks tiedän, niistä tunnen myös,
Ett' mieluinen sen muoto silmillein,
Kuin huilun huulillein. Nyt ristille
Tai Frygiaan, mutt' aina käsikkäin.
(Antaa kätensä Marsyaalle ja Teutateelle. Marsyas hypähtää palatsin portaitten luo...
