Ruwais

Yhdistyneet arabiemiirikunnat, UAE

Muutto Abu Dhabiin 2007

Viimeisen yön nukuin levottomana Lauran luona. Kello soi 06.30. Heräsin aamuun, jolloin lähtö työkomennukselle Arabiemiraatteihin oli koittanut. Mieleni täytti jännittynyt olo, kuin metsästäjällä saaliin tullessa näkyville pitkän odotuksen jälkeen. Uusi seikkailu alkaa ja vapaus olla niin kuin haluan vailla kenenkään rajat asettavaa valvontaa. Tämä ajatus tuntui kiehtovalta, mutta samalla ristiriitaiselta. Tunteet nousivat pintaan, kun tiesin, että oli jätettävä Suomi ystävineen ja läheisiini pitkäksi aikaa. Laura nukkui vielä makeasti. Katsoin häntä ihaillen ja kerraten mielessäni yhdessä kokemiamme matkoja sekä antoisia kynttilän valossa käymiämme viininhuuruisia keskusteluja maailman menosta. Laskeuduin hitaasti makuuhuoneesta vanhan talon kapeita narisevia portaita myöten alakertaan varoen herättämästä Lauraa. Katsoin keittiön ikkunasta autotallia, jonka sain valmiiksi eilen. Ajattelin: "Siinä oli mennyt yksi vuosi sitä rakentaessa." Keitin teetä. Sitä juodessani Laura oli herännyt ja tullut seurakseni keittiöön. Hän soitti Virve Rostin ja Petri Laaksosen CD levyjä. Valinnat olivat tilanteeseen sopivia kaihomielisiä rakkauslauluja. Emme paljon puhuneet, koska yritimme peittää tunteitamme. Tiesimme mitä tuleman pitää. Pitkä ero toisistamme ja epävarmuus siitä, että kestääkö suhteemme sen yli.

Laura vei minut Helsinki-Vantaan lentokentälle. Sinne saavuimme noin kello 07.50. Lähtöselvityksessä oli pitkä jono Finnairin tiskille. Jonottaessa meni noin tunti. Laura jaksoi saatella minut turvatarkastukseen saakka. Hän kävi välillä laittamassa rahaa pysäköintimittariin. Laukkuni painoi 30 kg, eli oli 10 kg ylipainoa. Jouduin maksamaan 470 ? ylimääräistä kaksi kerrosta alempana Finnairin erityisselvitystiskillä. Kyllä harmitti ja valitin tämän olevan törkeää rahastusta. Turvatarkastuksessa oli innokas tarkastaja. Suoritti ruumiintarkastuksenkin.

Finnair lähti portilta kello 19. Päästiin lähtemään noin 30 min myöhässä koneen huollon vuoksi. Kävin tiskillä numero 26 tarkistamassa jatkolento yhteyttä, jos lähtö Helsingistä viivästyy liian paljon. Onneksi sentään päästiin enempää myöhästymättä lähtemään. Ajattelin jo, että ei kai Kreetan myöhästyminen olisi taas ovella, silloin jouduin jäämään Lauran kanssa sinne yhden ylimääräisen yön ajaksi.

Helsingistä Müncheniin katselin pilviä lentokoneen ikkunasta ja kaihon kyynel vierähti poskelleni. Laura on sentään hyvä tyttö, vaikka välillä laittoikin minut lujille. Siinä pilviä katsellessani ajattelin myös mitä kaikkea seikkailuja matkani mahtaa tuoda tullessaan. Vannoin mielessäni, etten tuo matkaltani matkamuistotyttöä Suomeen ja vielä vähemmän olin kiinnostunut tekemään "Lipposia", eli saamaan lasta vanhoilla päivilläni.

Saksassa Münchenin kenttä oli helppo liikkua, koska siirtyminen Abu Dhabin koneeseen oli lyhyt. Kävelin toisen kerroksen passintarkastuksen kautta ja kaikki oli sillä selvää. Etihad koneessa oli hyvä palvelu. Takkinikin laitettiin kaappiin henkariin lentoemännän toimesta. Ennen ruokailua jaettiin menu lista. Ajattelin syödä kanaa. Matka meni rattoisasti musiikkia kuunnellessa ja elokuvia katsellessa.

Abu Dhabin kentällä oli vastassa aasialainen, kiinalaisen tai korealaisen näköinen nainen. Hänellä oli nimikylttini. Menin hänen luokseen ja esittäydyin. Jouduimme odottamaan vielä kahta puolalaista miestä. Kun he saapuivat, menimme yhdessä naisen opastamana ja häntä seuraten kuin kukonpojat konsanaan. Tämä on nyt sitä "Golden Service" palvelua ajattelin mielessäni. Ensin meidät johdateltiin huoneeseen, jossa otettiin molemmista silmistä kuvat tietojärjestelmän muistiin. Tämä on nyt tätä päivää, biometrinen tunnistaminen on mahdollista. Sain väliaikaisen oleskeluviisumin (Employment Visa). Passintarkastus sujui muitta mutkitta ja samoin laukkuni saaminen hihnalta. Sen surullisen kuuluisan 30 kg painavan laukun kanssa jatkoin matkaani lentokentän tuloaulaan. Hivenen pettynyt olo valtasi mieleni. Minua ei oltukaan vastassa hotellin palveluna, niin kuin previsitillä oli oltu. Keskustelin lentokentän virkailijan kanssa ja hän antoi minulle hotellin numeron, johon minun tulisi soittaa. Hotelli oli Hilton Corniche Residence. Soitin annettuun numeroon. Ystävällisen tuntuinen hotellin vastaanottovirkailija kehotti minua ottamaan taksi. Lentokenttävirkailijan kanssa menin ulos jonottamaan taksia. Hän opasti minut ulos taksien jonotuspaikalle. Ulkona oli kuumaa ja silmälasini kostuivat, koska suhteellinen kosteus oli korkea, vastaten kastepistettä noin +22°C. Taksin ulkoilman lämpömittari näytti +34,0 - +34,5°C. Hotellin vastaanotossa oli asiallinen käytös. Minun Visa elektron kortti ei käynyt maksuvälineeksi vastaanotossa. Pyysivät huomenna maksamaan 75 ? takuusumman. Huoneekseni sain Sviitin (Suite) tasoisen kaksion, koska hotelli oli niin täyteen varattu, ettei ollut antaa halvempaa. Kävin syömässä illallisen. Ravintola oli auki kello 22.30 asti. Lähetin Lauralle viestin. "Heissuli Hauveliini kulta rakas! Olen nyt saapunut onnellisesti perille. Kiitos kun jaksoit saatella minut portille saakka. Koneessa katsoin pilviä ja kaihon kyynel vierähti poskelleni. Olet minulle rakas .-) Nallusi." Tähän Laura vastasi: "Ihkua että olet päässyt hyvin perille! Nenäliina apuna ajoin lentokentältä kotiin. Hyvää teki olla sienimetsässä ja turista Eijan kanssa. Sinäkin olet minulle rakas! Helliä unihaleja sinne kauas. "

Heräsin aamuyöllä johonkin joikuun, joka kuului ulkoa. Ihmettelin mitä se on. Sitten muistin, ai niin olenkin nyt muslimimaassa. Aamuyön rukoushetki oli käsillä. Hotellihuone oli kylmä, täytyi laittaa pitkä kerrasto päälle. Onneksi otin mukaani. Ei täällä näköjään säästellä energiaa.

Aamiainen oli runsas hedelmineen ja lämpimine ruokineen. Tämä Hilton Corniche hotelli on täysin "absoluuttinen" ei alkoholijuomia koko alueella. Toisaalta hyvä niin. Vaikka käytänkin alkoholia harvakseltaan ja vähän kerralla, on nyt paikallaan pitää taukoa juomisesta.

Sain kytkettyä tietokoneeni hotellihuoneen verkkoon. Kävin katsomassa sähköpostit. Ei postia muualta kuin Taloussanomilta ja Applelta.

Aamulla huomasin, ettei minulla ole partakonetta. Meikkilaukkuni oli jäänyt kotiini Suomeen kylpyhuoneen peilikaappiin, voi harmi. Olin aikeissa vaihtaa rahaa hotellin vastaanotossa, mutta hotellipoika sanoi, ettei se kannata täällä. Rahanvaihtopisteessä kaupungilla saat parempaan kurssiin. Hotellipoika piirsi kartan, jotta osaisin perille. Niinpä lähdin aamukävelylle apteekkiin ja rahanvaihtopisteeseen. Suoritin ostokset ja mieli oli korkealla. Ajattelin Lauraa. Samoin mietin poikieni elämää ja toivoin kaikkea hyvää lähimmilleni ja erityisesti poikieni äidille.

Soitin Borealiksen Abu Dhabin pääkonttoriin sanoakseni Tor Johannessenille: "Hello minä olen saapunut". Hän ei vastannut. Soitin sitten Rana Awadalle. Hän vastasi ja sovin, että tulen pääkonttorille. Tor Johannessen soitti takaisin kotvan kuluttua, mutta puhelu katkesi jostain syystä.

Yhdessä vastaanoton henkilökunnan kanssa selvitimme pääkonttorin sijainti. Vastaanoton ystävälliseen henkilökuntaan kuulunut filippiiniläinen nainen soitti Ranalle ja tiedusteli, miten pääsen perille. Sain ohjeet oikein paperille piirrettynä. Kyllä täällä palvelu pelaa, ajattelin. Hotellin henkilökunta on Intiasta, vastaanottovirkailija on filippiiniläinen viehättävä nainen, joille ystävällinen palvelu on jo selkäytimessä. Hotelli on Hiltonin ketjuun kuuluva Corniche Residence.

Saavuin kävellen Borealiksen Abu Dhabin konttorille. Kohtelias intialainen pääkonttorin vastaanoton poika kysyi mistä tulen. Sanoin Suomesta. Suupielet kääntyivät leveään hymyyn. Kätteli minut, aivan kuin olisi tuntenut. Ei tarvinnut näyttää henkilöllisyyspapereita, ainoastaan nimi listaan.

Menin...