Korttijengi Etelämerellä - kapteeni Cookin jäljillä

Kapteeni James Cookin matkat

James Cookin matkat etelämeren saarten alueella: ensimmäinen matka 1768-71 punaisella, toinen 1772-75 vihreällä ja kolmas 1776-79 sinisellä

Cookin ensimmäinen matka 1768-1771

Cookin ensimmäisellä matkalla oli kaksi tavoitetta. Ensinnäkin hänen oli määrä tehdä Royal Societyn toimeksiannosta tähtitieteellisiä mittauksia Tahitilla.Toiseksi hänen piti kartoittaa eteläistä Tyyntä valtamerta. Erityisen kiinnostuneita oltiin siitä, onko etelässä tuntematon suuri manner, "Terra Australis Incognita", jonka Britannia voisi ottaa haltuunsa.Tämä toinen tehtävä oli tarkoitus pitää salassa, jotta ranskalaiset eivät tulisi sotkemaan brittien suunnitelmia.

Cook sai komentoonsa HMS Endeavourin, joka oli juuri sellainen matalasyväyksinen alus, jota tarvittaisiin matalien rannikkoalueiden kartoittamiseen. Miehistöön kuului 84 merimiestä ja -upseeria. Lisäksi mukaan lähti kahdeksan hengen tiedemiesryhmä, jota johti nuori kasvitieteilijä Sir Joseph Banks ja johon kuuluivat myös ruotsalainen Daniel Solander ja hänen sihteerinsä, suomalainen Herman Spöring, joka oli ensimmäinen suomalainen etelämerellä.

Matka alkoi 26. elokuuta 1768, ja purjehdus Tahitille sujui hyvin.Yksikään mies ei sairastunut keripukkiin, mikä oli siihen aikaan poikkeuksellista pitkillä matkoilla. Cook oli tutustunut James Lindin 1747 julkaisemaan tutkimukseen keripukin ja sitrushedelmäpitoisen ruokavalion yhteydestä ja pakotti kaikki syömään sitrushedelmiä ja hapankaalia. Keripukin ja muiden tautien torjumisessa auttoi myös Cookin tinkimätön huolellisuus laivan puhtaana pitämisessä.

Tahitilla suoritettiin tähtitieteellisiä mittauksia 3. kesäkuuta 1769 tapahtuneen Venuksen ylikulun aikana, jotta Auringon vuorokautinen parallaksi sekä sen ja Maan välinen etäisyys voitaisiin määrittää entistä tarkemmin.Tätä varten oli mittauksia suoritettava eri puolilla maapalloa, ja Tahiti oli sijaintinsa vuoksi erityisen edullinen havaintopaikka.

Cook piti hyvin tärkeänä sitä, että matkalla kohdattavia alkuasukkaita kohdellaan kunnioittavasti.Tahitilla oli kuitenkin kärsivällisyys koetuksella: paikalliset alkuasukkaat olivat kyllä ystävällisiä mutta myös häpeämättömiä varkaita. Sikäläisessä kulttuurissa ei kenties ymmärretty omistusoikeuden käsitettä, vaan kaikkea tavaraa voitiin "lainata" omaan käyttöön. Brittien suhteet alkuasukkaisiin pysyivät varastelusta huolimatta hyvinä. Cookin mielestä monet miehistön jäsenet tulivat paikallisten naisten kanssa vähän liiankin hyvin toimeen.

Kun astronomiset havainnot oli tehty Tahitilla, Cook suuntasi laivansa suoraan etelään saamiensa salaisten ohjeiden mukaisesti. Kun etelästä ei löytynyt muuta kuin aavaa valtamerta, Cook kääntyi kohti länttä ja saapui Uuden-Seelannin itärannikolle. Hän kartoitti ensimmäisenä Uuden-Seelannin rannikot ja varmisti siten sen, että kyseessä

oli kaksi erillistä saarta, ei siis jonkin eteläisen mantereen niemi. Uuden-Seelannin jälkeen matka jatkui Australian itärannikolle. Cook kartoitti koko rannikon ja teki myös lyhyitä maihinnousuja, ensimmäisen kerran Botany Bayksi nimetyssä paikassa 29. huhtikuuta 1770. Banks ja hänen kasvitieteilijäystävänsä keräsivät paikalta valtavan määrän kasvinäytteitä.

Matkan viimeinen osuus oli vaikea. Australian Isolla Valliriutalla Endeavour oli vaarassa ruhjoutua rikki veitsenterävien korallien keskellä. Hollannin Itä-Intian pääkaupungissa Bataviassa miehistö sairastui malariaan ja punatautiin.Yli 30 miestä kuoli näihin sairauksiin, joukossa myös Herman Spöring.

Endeavour palasi Englantiin heinäkuussa 1771, kaksi vuotta ja 11 kuukautta kestäneen matkan jälkeen. Cookia juhlittiin suurena sankarina, hän sai tilaisuuden selostaa henkilökohtaisesti kuningas Yrjö III:lle matkansa tapahtumia, ja hänet ylennettiin komentajakapteeniksi.

Cookin matkan jälkeen laiva sai uuden nimen Lord Sandwich, eikä sen myöhemmistä kohtaloista ollut tietoa, ennen kuin vuonna 1998 yhdysvaltalainen meriarkeologi Kathy Abbass kykeni arkistolähteiden perusteella osoittamaan, että Yhdysvaltojen itärannikolla sijaitsevan Newportin edustalle vuonna 1778 upotettu Lord Sandwich ja Endeavour ovat sama alus.Vuonna 2016 tutkijat kertoivat, että alus on mahdollisesti löytynyt Newportin satamalahden pohjasta.

Cookin toinen matka 1772-1775

Myös Cookin toisen matkan tavoitteisiin kuului "suuren eteläisen mantereen" löytäminen. Cookin laiva oli tällä kertaa HMS Resolution, ja matkaan lähti myös toinen laiva, Tobias Furneaux'n komentama HMS Adventure. Molemmat laivat olivat parkkilaivoiksi takiloituja entisiä Pohjanmeren collier-hiililaivoja - tilavia ja kantavia, mutta äärimmäisen vaikeasti käsiteltäviä.

Cook purjehti etelämmäksi kuin kukaan muu aiemmin, aina 71. eteläiselle leveyspiirille asti.Vastaan ei kuitenkaan tullut maata, vaan loputtomasti jäätä. Tämän jälkeen Cook purjehti itään päin, eteläisillä leveysasteilla pysytellen. Näin tuli vähitellen todistetuksi, että mitään asumiskelpoista eteläistä mannerta ei ole. Cook totesi, että jos etelässä jokin manner on, sen täytyy olla äärimmäisen kylmä ja elämälle vihamielinen paikka.

Cook ja Furneaux kadottivat eteläisen Jäämeren vaikeissa olosuhteissa kontaktin toisiinsa, joten Cook jatkoi matkaa yhdellä laivalla. Hän tutki jälleen eteläistä Tyyntä valtamerta ja löysi muun muassa Uuden Kaledonian saaren sekä Uusien Hebridien

saariryhmän (nykyinen Vanuatu). Myös Furneaux ja Adventure löytyivät Uuden-Seelannin edustalta, paikasta joka oli sovittu siltä varalta, että laivat hukkaavat toisensa. Furneaux ja Cook kadottivat kuitenkin pian uudelleen yhteyden toisiinsa.

Toisella matkallaan Cook käytti paikantamisen apuna "Harrisonin kronometriä". Se oli uusi keksintö, jonka avulla pystyi määrittämään tarkasti pituuspiirin. Cook epäili aluksi kronometrin käyttökelpoisuutta, mutta laite todisti matkalla pian hyödyllisyytensä, ja siitä tuli pian Britannian laivaston maailmanvalloituksen tärkeä työkalu.

Cookin saavutusten arvoa nostaa erityisesti se, että hän teki kaikki matkansa alun perin Pohjanmeren hiilenkuljetukseen tarkoitetuilla collier-parkkilaivoilla, jotka olivat kylläkin kantavia mutta erittäin kömpelöitä ja äärimmäisen vaikeita käsitellä; silti hän tunkeutui niin kauas etelään, että matkan katkaisi vasta yhtenäinen jääkenttä, jota ei pystytty millään keinolla läpäisemään.

Cookin arvostus kotimaassa kohosi kohoamistaan: toisen matkan jälkeen hän sai kommodorin arvon.

Cookin kolmas matka 1776-1779

Kolmannen matkan tavoitteena oli tutkia pohjoista Tyyntä valtamerta. Erityisen kiinnostuneita oltiin siitä, löytyisikö pohjoisesta kauan etsitty luoteisväylä. Aiemmin luoteisväylän alkukohtaa oli etsitty pohjoiselta Atlantilta, joten nyt sitä etsittäisiin vastakkaisesta suunnasta,Tyynen valtameren puolelta.

Laivana oli jälleen Resolution. Lisäksi matkaan osallistui Charles Clerken komentama Discovery. Cookin maine oli nyt jo niin suuri, että sotatilasta huolimatta (Yhdysvaltain vapaussota alkoi vuonna 1775) ranskalaiset ja amerikkalaiset viholliset lupasivat olla häiritsemättä Cookin tutkimuksia.

Matkalla pohjoiseen Cook löysi tammikuussa 1778 Havaijin saariryhmän (tosin hän nimesi sen amiraliteetin johtajan kunniaksi Sandwich-saariksi).Tämän jälkeen hän tutki Kanadan länsirannikkoa ja Alaskan etelärannikkoa, kunnes suuntasi Beringinsalmeen ja sen pohjoispuolisille jäisille merialueille. Cook yritti jonkin aikaa puskea laivallaan jäiden läpi, mutta joutui lopulta luopumaan yrityksestä, kun lähestyvä talvi teki onnistumisen mahdottomaksi. Hän päätti kuitenkin yrittää seuraavana kesänä uudelleen, sillä talvi voitaisiin viettää Havaijin lämmössä.

Britit oli aiemmin otettu Havaijilla ystävällisesti vastaan, mutta kun he saapuivat toistamiseen saarille, oli...