Todellisuuspako

Paul Mclaine heräsi jo aamuyöllä kello 4:10, kun esikoispoika, Richard oli hereillä, näki painajaisen, kirkui, huusi ja itki lohduttomasti. Perhe oli muuttanut Amerikasta kaksi vuotta sitten Suomeen. Asuinpaikkana oli Halssilan lähiö, Keski-Suomessa, Jyväskylässä. He olivat kotoisin Utahista, Salt Lake Citystä. Muutto tapahtui vuonna 1971 toukokuun 15: sta päivänä. Nyt isä heränneenä poikansa ahdistukseen, ihmetteli, miksi pojan ympärillä heijastui kuin sädekehä tai auringon halo kesäpäivänä. Osa valosta oli kuitenkin tummaa väriä, kuin avaruuden mustassa aukossa. Poika oli syntynyt perheen ollessa lomamatkalla Wyomingissa, vuonna 1969, 17. 6. Isä Paul oli kiinteistönvälittäjä, ja vaikka oli vielä aika nuori, ura aluillaan, oli jo rikastunut niin, että pankkitilillä oli 2 miljoonaa dollaria; tämän hetken saldo. Savannah, hänen vaimonsa oli vaatimattoman utahilaisen esikaupunkilähiön ruokakaupassa töissä. Isällä oli outoja enteitä heidän pojastaan ja yleensäkin heidän perheestään, joista hän ei uskaltanut puhua paljon kellekään. Hän avautui Utahissa, kerran sielunhoitotilanteessa seurakuntansa pastorille, Earl Warrenille. Warren kehoitti rukoilemaan Jeesusta, ja laittamaan pois selvästi jo vainoharhaisuutta lähentelevät visiot, ne kun olivat pastorin mielestä pelkkää taikauskoa. Paul koki enteet suurimmaksi osaksi tulevan unissa. Usein toistuva uni oli seuraavanlainen: Poika Richard oli nostanut kädet kohti taivasta aivan kuin Jumalaa ylistäen, tai rukoillen jonkin asian puolesta tai siunaten jotain.

Taivaalla paistoi myös aina täysikuu. Richard seisoi maissipellon keskellä sanomatta sanaakaan, ja kun kuun säde kohdistui häneen, ja samalla muodosti sädekehän pojan pään päälle... sitten poika huusi lujalla äänellä karjaisten jotain outoa käsittämätöntä kieltä puhuen, ja siinä hetkessä Paulin eteen piirtyi USA:n kartta ja tuli laskeutui sen päälle taivaasta. Ihmiset kirkuivat kauhuissaan, pilvenpiirtäjiä romahti alas, ja asfaltti eli elämäänsä ja muotoitui aivan uudenlaiseksi serpentiiniksi, koska alfaltti rakoili. Tuli suuria railoja maan kuoreen, johon ihmiset tippuivat. Mustasiipisiä isoja enkeleitä lähestyi suuri joukko kohti maata, ja he pistivät pistimillään tuossa tulimyrskyssä olevia ihmisiä, jotka eivät kyenneet pakenemaan demoneja. Demonienkelit ottivat, ihmisten lapset kynsiinsä ja kuljettivat heitä kohti unohduttejen sielujen maata, missä he pitivät ihmislapsia vankeinaan. Unen lopuksi maa oli autio ja tyhjä ja kuu oli laskeutumassa kohti horisonttia, verenpunaisena, täydellisen kuunpimennyksen aikana. Paul heräsi huokaisten ylös sängystä, ja pyyhkäisi hikeä otsaltaan pois. Huh, tämä on karmeaa, miksiköhän tämä uni toistuu yhä uudelleen, hän mumisi itsekseen.

Savannah oli löytänyt myös Halssilassa olevasta lähikaupasta kassalta työtä. Hänen elämänsä meni suurimmaksi osaksi perheen arjen pyörittämisessä. Hän teki pääasiassa perheen ateriat, pesi pyykit, siivosi huoneiston ja kävi kaupassa. Mies, Paul kävi korjauttamassa autoaan, ja teki tarvittaessa heidän osakkeessaan remonttityöt. Työnjako olis siis tuollainen, sen ajan tyylinen, mies ja miesten työt, nainen ja naisen työt ja sukupuoliroolit. He asuivat kolmannen kerroksen hissillisessä kerrostalossa. Huoneisto oli 210 neliötä, eikä se ollut edullinen, edes suomalaisen mittapuun mukaan. Lähipihalla oli lasten hiekkalaatikko ja keinuja. Lähimpään päiväkotiinkaan ei ollut matkaa kuin 500 metriä. He olivat jo keskustelleet yhdessä Richardin laittamisesta sinne. Elettiin pääsiäisen jälkeistä aikaa ja Savannah odotti hartaana katolisena, vuoden toiseksi suurimman juhlan messuja tapahtuvaksi. Hän oli tutustunut myös Jyväskylän katolisessa yhteisössä muutamaan pienen alle kouluikäisen lapsen äitiin. Toinen, Kirsi oli 5-vuotiaan Susannan äiti, ja Heli oli 3-vuotiaan Pekan äiti. He juttelivat useasti messun jälkeen perheidensä arjesta ja iloitsivat lapsiensa hassuista puolista sekä myös heidän edesottamuksistaan, jotka kävivät joskus hermoille, jopa nuorille äideille. Hehän olivat vasta 27-29 -vuotiaita, kotirouvia. Savannahin mies Paul oli 34-vuotias, ja Savannah itse vasta 27 vuotias. Epätyypilliseen tapaan, Mclainien perheessä, ensimmäinen lapsi oli saatu vasta hieman myöhempään, mitä yleensä tuohon aikaan tapahtui. Ensimmäisenä Paulilla arvoasteikossa oli raha, omaisuus ja ura. Tuo tyypillinen Amerikkalainen unelma. Paulilla oli hieman vaikeuksia oppia Suomea. Hyvää päivää ja hyvää huomenta. Mitä kuuluu? Hyevaaa paevaa, mita Kuoluu, Huvvaa Huumenta. Hän sopersi, Suomen kielen taitajana, kun kaikki oli alussa, ja hän ei vielä hallinnut kunnolla edes alkeita. Olisi vain ollut niin paljon helpompaa, kun olisi voinut sanoa jonkun tavatessaan; what`s up? How are you, ja muita kliseisiä small talk -puheita. Paulilla oli muutenkin vaikeuksia tottua suomalaisten juroon luonteen laatuun, vaikkei se Jyväskylän seudulla ollutkaan niin vaikeaa kuin muualla Suomessa. Kieli on erikoista monkerrusta ja suhinaa, kuin kiinaa opettelisi. Miksi Jumalan nimessä, tein päätöksen tulla tänne pieneen takapajuiseen maahan. No, olihan siihen syynsä. Hän ajatteli ennen kaikkea sitä pahaa ja yliluonnollista kehitystä, mitä Amerikassa oli alkanut ilmentymään viime vuosina, sekä aseita, niistä johtuvia kuolemia, sekä outoja kultteja, sekä suoranaista saatanan palvontaa. Hän oli näiden syiden takia myös luvannut vaimolleen viedä hänet pois Amerikasta, joka oli perheensä tulevaisuudesta huolissaan. Savannah oli myös tietoinen Kaliforniaan syntyneestä saatanan kirkosta, jota johti yhdysvaltalainen Anton Lavey. Hän perusti kirkkonsa 1966, 1. toukokuuta vapunyönä juoden inhottavien kätyreidensä kanssa uhratun vuohen verta. Siksi että, ihmisen omat halut ja himot voisivat saada sen eläimellisen vallan, että ihmisen tulee tehdä kaikki se mitä haluaa, ja unohtaa kristilliset moraalihömpötykset ja Jeesus ja Raamattu. Nyt lähestyvä vapunaika olikin Savannahille oivallista aikaa keskittyä mietiskelyyn ja rukoukseen sekä Raamatun lukuun. Hän oli päättänyt olla hieman aikaa poissa kotoa ja meni linja-autolla kauniista luonnosta tunnetulle Kanavuorelle. Siellä hän päätti rukoilla ja teki Jumalalle vaatimuksensa selväksi, tuona vapunyönä, etteivät Anton Laveyn kaltaiset pirun epäsikiöt saa alkaa hyvästä moraalistaan tunnettua Suomea valloittamaan itselleen. Oli siis vappuyö, ja Savannah oli pukeutunut lämpimästi. Hän oli näiden muutaman vuoden aikana huomannut kuinka kylmää Suomessa saattoi olla vielä toukokuun alkupuolella. Hän rukoili ilta 23: sta aamuyö kahteen. Hän haukotteli, kello lähestyi jo puolta kahta yöllä, kylmyys kangisti jäseniä ja väsymys painoi mieltä. Mutta minä en anna periksi. Se saatanallinen kirja on leviämässä myös Eurooppaan ja Pohjoismaihin. Hän tarkoitti Anton Laveyn kirjoittamaa saatanallista raamattua. Minä rukoilen tänä yönä saatanan juonia vastaan. Näin hän myös teki. Noin kellon ollessa 1:45 hän alkoi spontaanisti nähdä ilmestystä miehestä, joka kulki tuohon aikaan ympäri Jyväskylää punaisella Saabillaan ja kuului paikalliseen helluntaiseurakuntaan. Miehen isä oli Sisiliasta, äiti Varsinais-Suomesta kotoisin oleva siivooja. Tuo mies oli saanut alkunsa yhden viikonlopun kiihkeästä suhteesta. Hän kierteli erilaisissa luterilaisissa kirkoissa siunaamassa niitä ja puhui kielillä puhumisen kaltaista soperrusta, mutta Savannah tajusi kesken ilmestyksen, että tuo miehessä oleva henki oli jostain muualta kotoisin kuin Herralta Jumalalta. Hän vaelteli myös vapaissa suunnissa, sekä katolisten ja mormoniseurakunnan piireissä. Hän oli saanut luotettavana hengellisenä auktoriteettina monien seurakuntien ovien avaimet, että saisi itselleen sopivana yöhetkinäkin käydä rukoilemassa Jyväskylän herätyksen puolesta. Nyt tämä riittää, Savannah ajatteli, tuo mieshän oli täysi eksyttäjä, tästä on heti seuraavan messun jälkeen puhuttava tutuille kirkon naisystäville sekä seurakunnan kaitsijalle. Hänellä oli myös autossaan outo kirjain numero yhdistelmä XLS-885. Tuon Savannah oli oppinut tuntemaan tarkoittaen suoraan itseään pääsaatanaa. Hän oli käynyt Yhdysvalloissa kuusikymmentä luvun jälkipuoliskolla gematriaan...