Woman on Mars

Prologi

1960 - The Black Knight

George Paxton istui Grumman Aircraft Corporationin tehtaan seurantahuoneessa Long Islandilla, katsellen tutkan muodostamaa mustavihreää kuvajaista näytöllä, kun yhtäkkiä näytölle ilmestyi piste, joka merkitsi heijastusta tutkasignaalista.

- No mitä ihmettä, hän ajatteli, - taitaa taas olla joku toimintahäiriö. Avaruustutkan ongelmana oli alusta alkaen ollut ylikuumeneminen. Lähetyssignaali ja paluukaiku olivat niin voimakkaat, että laitteet lämpenivät voimakkaasti ja ylikuumeneminen aiheutti ylimääräisiä aavekaikuja tutkapäätteellä. Toisaalta kaikki vaihtelu oli tervetullutta yövuorossa, jolloin ei tavallisesti tapahtunut mitään. Ilmiö kuitenkin toistui välittömästi seuraavalla tutkakaiulla ja myös sitä seuraavalla.

George valpastui tuolillaan ja herätti eloon tarkkuuskameran, joka kääntyi moottoreiden ohjaamana tutkasignaalin osoittamaan suuntaan ja alkoi automaattisesti kuvaamaan taivasta tutkan osoittamasta suunnasta. Kameran ongelmana oli, että kuvat saataisiin käyttöön vasta seuraavana päivänä filmin kehittämisen valmistuttua, ja filmin kehittämiseen meni aina vähintään seitsemän tuntia sen kamerasta poistamisen jälkeen. Filmi oli tarkoitettu uusinta tekniikkaa käyttävien kaukokameroiden tarkkuuskuvaukseen, ja kehitysteknikotkin olivat korkeimmalla turvallisuusluokituksella olevaa henkilöstöä. No, sehän ei hänelle kuulunut, vaan hän jatkoi työtään ja seurasi tutkan näytöltä signaalin liikkumista taivaan poikki ja ihmetteli kaiun erikoista rataa. Näytti siltä, että vasteen antama kohde liikkui niin sanotulla polaariradalla eli maapallon napojen yli kulkevalla radalla, joka oli suorassa kulmassa maapallon pyörimissuuntaan nähden.

- Erikoista, George mietti, - eihän tuollaisella radalla pitäisi olla mitään. Nykyinen rakettitekniikka ei kerta kaikkiaan pysty toimittamaan tuollaiselle radalle satelliittia. Hetken kuluttua signaali katosi kohteen kadotessa horisontin taakse. George mietti toimintaprotokollaa ja tuli siihen tulokseen, että ilmoittaisi asiasta vain, jos tapahtuma toistuisi. Lähes tarkalleen kahden tunnin päästä tutkanäyttö heräsi jälleen eloon ja George hämmästyi toden teolla.

- Ei tämä taidakaan olla toimintahäiriö, mutta lentorata on kyllä edelleen aika eriskummallinen, hän ajatteli. Tutkakaiun kadotessa taas horisontin taakse hän tarttui puhelimeen ja pyöritti numeron, joka oli ollut protokollaohjeissa vuoden -47 Roswellin sotkusta lähtien.

- Cartwright, kuului puhelimesta.

- Herra Cartwright, George sanoi, - soitan Grummanin tutkavalvomosta Long Islandilta. Roswellprotokollan ohjeistukseen mukaan tähän numeroon kuuluu soittaa, jos jotain epätavallista havaitaan, ja täällä olisi asia, joka teidän olisi syytä nähdä.

- Minkälainen asia? puhelimesta kuului.

- Tutkamme saa kaiun kohteesta, joka näyttäisi kiertävän maata polaariradalla, ja Roswellprotokollan mukaan tällaisista poikkeamista täytyy ilmoittaa tähän puhelinnumeroon, George jatkoi.

Pitkän hiljaisuuden jälkeen puhelimesta kuului: - Ette päästä ketään valvomoon, ennen kuin minä olen siellä. Minulla kestää noin puolitoista tuntia saapua sinne. Ja puhelu katkesi. George katsoi luuria ihmeissään, nousi paikaltaan ja kävi lukitsemassa valvomon ovet.

Lähes minuutilleen puolentoista tunnin päästä valvomon oveen jyskytettiin, George pomppasi tuoliltaan pystyyn ja huusi:

- Tullaan. Hän raotti varovasti valvomon ovea ja kurkisti käytävään. Ovella seisoi ilmavoimien univormuun pukeutunut pitkä mies, joka näytti henkilöpapereitaan,

- Majuri Cartwright sotilastiedustelusta, mies ärähti, työnsi oven auki ja astui valvomoon.

- Herra Majuri, George sopersi ja ihmetteli, mitä ihmettä sotilastiedustelu teki tähän aikaan yöstä siviililaitoksessa.

- Mitä se havaitsemanne kappale tekee? majuri kysyi.

- Että mitä se tekee, George kysyi hölmistyneenä.

- Niin, mitä se tekee? Liikehtiikö se radallaan, lähettääkö se signaalia, mitä se tekee?

- Niin, tuota, ei se tee mitään. Se vain tulee ja menee samalla radalla.

- Entäpä signaali? Lähettääkö se jonkinlaista signaalia?

- Jaa, siitä en osaa sanoa, koska käytössämme on ainoastaan tutka, joka ohjaa tarkkuuskameraa, eli tutka lähettää pulssin ja mittaa.

- Niin niin, tiedän kyllä miten tutka toimii, majuri ärähti, - onko teillä mitään muita mittauslaitteita käytössä?

- Kuten sanoin, tarkkuuskamera seuraa sitä aina kun se on horisontin yläpuolella ja tutka saa havainnon, mutta siinä kaikki, ja kuvat saadaan vasta huomenna, kunnes kuvaamon väki tulee töihin kehittämään kuvat.

- Mmmh, jaahas, majuri puhisi, - milloin kohteen pitäisi ilmestyä tutkaan?

George vilkaisi valvomon kelloa ja sanoi: - Noin vartin kuluttua. Sen kierros näyttäisi kestävän noin tunnin ja 58 minuuttia.

- No sittenhän me odotamme hetkisen, majuri sanoi ja istahti alas. - Oletteko varma, ettei se ole toimintahäiriö?

- No sitä minäkin ensin epäilin poikkeavan radan vuoksi, mutta kun se toistui säännöllisesti, niin ajattelin noudattaa protokollaa, George vastasi.

- Hyvin toimittu, majuri murahti. Vajaan viidentoista minuutin kuluttua tutkan näyttö heräsi taas eloon ja majuri seurasi tarkasti kohteen liikkumista näytöllä.

- Kuvaako kamera koko ajan kohdetta, hän kysyi.

- Kyllä se kuvaa. Järjestelmä on automaattinen, kun se on aktivoitu, George vastasi. Hetken kuluttua kohde hävisi jälleen tutkasta painuttuaan horisontin taakse. Majuri tarttui puhelimeen, pyöritti numeron ja odotti hetken, että puheluun vastattiin.

- Tässä on majuri Cartwright sotilastiedustelusta. Herättäkää puolustushaarakomentajat ja kertokaa, että on ilmennyt Roswellprotokollan mukainen hätätilanne. Lisäksi tarvitsen armeijan erikoisosaston eristämään Grummanin tehtaan tutkavalvomon Long Islandilla sekä tiedustelun valokuvaporukan samaan paikkaan kehittämään tarkkuuskameran ottamia kuvia.

Majuri kuunteli hetken vastausta ja ärähti: - Kyllä minä tiedän mitä kello on, hyvä mies. Tehkää nyt vain kuten käsken, niin teillä saattaa olla vielä huomennakin työpaikka! George kuunteli ihmeissään puhelua ja mietti, miten majurin arvoinen upseeri pystyi herättämään yhdellä puhelulla koko yhdysvaltain asevoimat.

Majuri löi luurin takaisin puhelimen kannakkeisiin ja kääntyi katsomaan Georgea. - Ja te poistutte nyt valvomosta ja jäätte ulkopuolelle odottamaan siihen saakka, kunnes erikoisjoukot saapuvat eristämään alueen, majuri sanoi.

- Herra majuri, George protestoi, tämä on siviililaitos ja.

- Kuulepas nyt, sinä soitit Roswellprotokollan mukaisen puhelun, joten tiedät, mitä siellä sanotaan, eli tällaisessa tapauksessa kaikki siviili- tai muut kohteet ovat alisteisia sotilastiedustelulle.

- Niin, tuota.

- Eli voit poistua.

Majuri saattoi Georgen valvomon ovelle ja sanoi: - Te odotatte tässä erikoisjoukkojen tuloa. Hän kääntyi kannoillaan ja lukitsi valvomon oven. Hän käveli tutkapäätteelle, istuutui ja pohti näkemäänsä ja kuulemaansa. Toivottavasti tämä ei ole sitä mitä luulen, mutta onneksi tällaisia tilanteita varten oli kehitetty Roswellprotokolla vuoden -47 sotkun jälkeen. Eihän silloin sinänsä mitään ihmeellistä tapahtunut. Huippusalaisia havaintolaitteita kuljettanut kuumailmapallo tipahti kesken Mogul-projektin Roswellin kaupungin liepeille ja muuan häkkipää upseeri keksi julkistaa asian UFOna kysymättä ensin neuvoa keneltäkään. Siitähän saatiin tietenkin melkoinen sotku aikaiseksi, ja kun se oli kerran UFOksi leimattu, niin UFOhan se totta kai oli. No toisaalta se helpotti työtä nykyään, kun kukaan ei oikein enää tiennyt, että mihin uskoa.

Puoleen päivään...