Elämästä

Novellikokoelma
 
 
Books on Demand (Verlag)
  • 1. Auflage
  • |
  • erschienen am 20. August 2020
  • |
  • 141 Seiten
 
E-Book | ePUB mit Wasserzeichen-DRM | Systemvoraussetzungen
978-952-80-2589-4 (ISBN)
 
Novellikokoelma, jossa pohditaan elämää ja arkisia kokemuksia.
1. Auflage
  • 0,71 MB
978-952-80-2589-4 (9789528025894)
J.A. Gavril Tschokkinen on Helsinkiläinen säveltäjä, sanoittaja, tuottaja, kirjailija ja valokuvaaja. Töihinsä hän ammentaa sisältöä suoraan omasta elämästään. Hän on myös kielten ystävä sekä elämän mittaisella matkalla kohti parempaa minää.

Isän huone


Isän huone

Isä pysähtyi pienen, puisen rallin eteen ja rykäisi edessään olevaa ovea voimakkaasti. Kulunut, punaiseksi maalattu vanha puuovi huojui ja nitisi auetessaan. Se oli valahtanut vinoon ja kinnannut jo vuosia pahasti kiinni karmiin. Edes vuosien saatossa karmiin muodostuneet urat eivät helpottaneet puisen oven avaamista, koska se oli vinoutunut yhä enemmän sitä mukaa, kun urat karmissa olivat syventyneet.

Isä astui puolittain pieneen eteiseen ja avasi ulko-ovea vastapäätä olevan haalistuneen oranssin oven. Hän asteli täynnä tyhjiä vaatekoukkuja olevaan pukuhuoneeseen jättäen perässään ulko-oven sepposen selälleen. Saunaan ei enää ollut tungosta niin kuin vanhoina aikoina. Pääasiassa siellä istui enää vain isä. Hän ikään kuin piti uskollisesti seuraa ilta illan perään vanhalle ja kuolevalle ystävälleen. Se oli hänen lepopaikkansa, jonne hänen mielensä meni harva se ilta lomailemaan. Filosofisia ajatuksia saattoi siivittää - ja hyvin todennäköisesti siivittikin - illan aikana yksi jos toinenkin olut. 

Isä heitti ympärilleen kietomansa pyyhkeen oranssiksi maalatulle penkille ja laski kaksi Olvin pulloa sen viereen. Hän rapsutteli muniaan katsellessaan hetken pukukopin ovea vastapäätä olevaa ulkoseinän alareunaa. Vuosia sitten uusittuun rappaukseen oli alkanut ilmestyä halkeamia; ne eivät tosin yllättäneet, sillä rakennuksen vanha kivijalka oli ollut ulkopuolelta jo vuosia monesta kohtaa haljenneena. Routa ei tuntenut armoa, ja se teki parhaansa saattaakseen saunarakennuksen vinoon. Eipä routa kylläkään ollut ollut se ainoa armoton tekijä, sillä ukkikaan ei ollut antanut köyttä kivijalalle vaan oli kaikista suostutteluista huolimatta kieltäytynyt rahoittamasta sen korjausta. Saunarakennuksen vuosi vuodelta heikkenevä kunto ei kuitenkaan ollut ollut koskaan esteenä piipusta joka ilta nousevalle savulle - aivan kuten ei nyttenkään.

Isä raapaisi vatsassaan, navan yläpuolelle olevaa itikan pistoksesta seurannutta paukamaa ja kääntyi ympäri. Hän asteli takaisin ahtaaseen eteiseen, avasi saunan oven, astui puolittain saunaan ja sulki sitten pukuhuoneen oven. Eteinen oli sen verran ahdas, että pukuhuoneen oven mahtui vain juuri ja juuri sulkemaan, ellei itseään hivuttanut hieman ulko-ovesta ulos tai saunan puolelle.

Ennen saunaan menoa isä kuitenkin ojentautui ottamaan eteisen halkolaatikosta kuusi- ja koivuklapin. Saunaan astellessaan hän pukkasi perässään saunan oven kiinni kuusiklapilla; se oli muodostunut hänelle vuosien saatossa jo tavaksi. 

Saunan valettulattia oli karhea ja kiukaan edessä ihanan lämmin. Isä avasi kiukaan tulipesän ja työnsi kuusiklapin liekkien armoille ja lopuksi asetti koivuklapin nojaamaan seinään. Siinä samalla hän työnsi tuhkapesää pienemmälle. Puita ei enää tarvinnut lisätä niin tiuhaan, sillä kiuas oli lämmennyt hyvästi jo kello kuudesta lähtien. 

Isä alkoi levittää muovisia korkkimattoja lattialle, jotka nojasivat lauteisiin ja kylmävesisaaveihin. Hän ei ollut oikein koskaan nähnyt tarvetta niiden pystyyn nostamiselle kylvyn päätteeksi tai seuraavana aamuna, mutta mummi oli aina halunnut, että niin tehdään, ja siksipä isä toistikin edelleen tuota käytäntöä, vaikkei mummi niitä enää ollutkaan tarkistelemassa. 

Matot suoristettuaan isä otti käteensä ylösalaisin olevan punaisen kahvallisen vadin. Kyseinen vati oli ollut aina niin sanottu "ukin vati". Nimitys oli tullut siitä, että sitä ei ollut kukaan tohtinut - aivan pieniä lapsosia lukuun ottamatta - käyttää ukin ollessa saunassa. Ei kuitenkaan pelosta, vaan puhtaasti kunnioituksen vuoksi. Ukki oli aina sanonut, että kyllä sen saa ottaa, mutta kukaan ei siihen kuitenkaan ollut tohtinut koskea. Ukin mieltymys kyseiseen vatiin oli ollut - ja tuli myös olemaan - kaikille hienoinen arvoitus, mutta luultavasti se oli johtunut siitä, että se oli ollut aina ainoa saunassa oleva kahvallinen vati. Olihan myös mahdollista, että ukki oli itse ostanut kyseisen vadin ja nuukana miehenä siksi vaali ja halusi käyttää sitä aina itse. 

Isä käveli vadin kanssa kiukaan luokse ja valutti sen päällä olevan kuumavesisäiliön hanasta vatiin polttavan kuumaa vettä ja laski vadin sen jälkeen kiukaan vieressä olevalle vanhalle, oranssiksi maalatulle jakkaralle. Sitten hän vielä kahmaisi vatiin muutaman kauhallisen kylmää vettä tummansinisestä kylmävesisaavista. 

Saunan nurkassa seisoi kaksi vanhaa kylmävesisaavia: tummansininen, joka oli korkeampi, sekä vaaleansininen, joka oli matalampi. Niissä oli nykyään vettä aina ylitarpeiden, mutta siitä huolimatta isä edelleen laski perinteikkäästi ne molemmat täyteen jo ennen saunan sytyttämistä. Kylmää vettä oli ollut aina kaksi saavillista, eikä hän halunnut, saati osannut tehdä toisin. Kaikki saunan valmisteluun liittyvä oli selkärangassa - aivan kuten tuhkapesän tyhjentäminen ennen tulen sytyttämistä.

Ennen lauteille kapuamista isä vielä sekoitti löylykiuluun kauhallisen kuumaa sekä kylmää vettä.

* * *

Isä heitti vettä kiukaalle. Kivet tummuivat ja vaalenivat veden höyrystyessä sihisten alta aika yksikön. Aivan päällimmäiset kivet jäivät kosteiksi vielä toviksi, mutta pian tummat läikät kaikkosivat niistäkin tyystin. 

Katsellessaan höyrystyvän veden nousua kattoa kohti isä muisteli nuoruusvuosiensa vanhoja lauteita. Ne olivat olleet paljon korkeammat kuin nykyiset niiden tilalle rakennetut. Vanhoilla lauteilla istuessa pää oli viistänyt hyvästi kattoa, mutta nykyisillä saattoi jo istua suorassa ja silti jäi vielä pelivaraa. Nykyiset lauteet olivat tosin hieman huterat. Tai no, eiväthän ne alkujaan olleet olleet, vaan huteruus johtui liian lyhyestä, vasemmalla puolella olevasta keskijalasta. Uusien lauteiden jalkojen mitoitus kun oli raudoitusta vailla olleen vanhan ja roudan runteleman lattian mukainen. Kun jääräpäinen ukki oli pitkän maanittelun jälkeen suostunut viimein rahoittamaan saunan lattian uusimisen, ei lauteiden jalkojen mitoitus ollut ollutkaan mennyt yksiin lattian uusien kaatojen kanssa. Liian lyhyttä jalkaa ei kukaan ollut jaksanut ruveta vaihtamaan uuteen, koska lauteet kuitenkin ajoivat asiansa ja pysyivät pystyssä - joskin ne vähän keikkuivat. Isä ja hänen veljensä olivat joutuneet maksamaan lattian raudoituksen omista pusseistaan, koska ukki oli jääräpäisesti ollut sitä mieltä, että se oli jonninjoutavaa: olihan vanhakin lattia kestänyt vuosia ihan hyvänä. Ukki oli suostunut maksamaan siis vain betonin. Työvoiman hän oli saanut ilmaiseksi pojiltaan.

Isä heitti lisää löylyä - ja sitten vielä hieman lisää. Kuuma höyry saartoi hänet hetkessä. Kuumissa löylyissä oli menneinä vuosina - etenkin isän ja hänen sisartensa lapsien toimesta - monasti puhalleltu kiusalla toisten selkiin, jos joku oli erehtynyt kyyristymään vähääkään. Se oli ollut lapsista hauska leikki, vaikkakaan se ei ollut sopinut isän silloiseen - ja vielä nykyäänkin pätevään - saunomisen filosofiaan, jonka mukaan sauna oli rauhan ja hiljaisuuden tyyssija. 

Parhaimmillaan pienehköillä lauteilla oli keikkunut viisikin saunojaa saman aikaisesti: yleensä kaksi aikuista ja kolme äpärää. Sen lisäksi lauteille pääsyä oli ollut odottamassa lattianrajassa vielä toinen mokoma. Jonossa oleville oli ollut varattuna kolme jakkaraa ja alalauteet. Noihin aikoihin ei rauhasta ollut ollut tietoakaan saunassa. Se ei ollut tosin haitannut isää liiemmin, sillä hän oli jäänyt aina toisten lähdettyä saunomaan vielä itsekseen tunniksi tai pariksi. 

Jopa tikkataululla, joka oli vieläkin naulattuna liiterin seinään, oli käynyt muinoin vilske hyttysistä huolimatta. Silloin aikuisilla oli ollut vielä jalona tavoitteena saada heitettyä kolmekymmentä tai enemmän, jotta he olivat saaneet luvan mennä saunaan; lapsien tavoite oli ollut puolestaan viisitoista. Lapsosten tikanheitto oli tosin tupannut mennä yleensä änskittelyn puolelle ja tikat päätyä ruohikkoon, jos heitto ei ollut luistanut. Isä oli vielä itsepintaisesti jatkanut tuota tikan heitto perinnettä, mutta eipä se enää nykyisin tuntunut samalta. Toisinaan tikkataululla vallitseva autuas rauhallisuus tuntui enemmänkin harmilliselta.

Isän ympäröinyt höyry alkoi kaikota hissukseen. Isä tuijotti saunan lattiaa, ja sen myötä hänen ajatuksensa palasivat vielä tahtomattakin saunarakennukseen. Se oli muuttunut vuosien saatossa - tontilla sijaitsevan navetan tapaan - siististä rakennelmasta hökötykseksi. Isän ja hänen veljiensä mielestä koko saunarakennus olisi ollut parasta vain purkaa jo aikoinaan ja pystyttää sen tilalle uusi, mutta se ei ollut tullut kyseeseen missään nimessä. Kun saunarakennus oli alkanut mennä liikaa vinoon, oli ukki remontoimisen tai purkamisen sijaan vain pyytänyt poikia työntämään sitä hellästi traktorilla takaisin suoremmaksi. Ihme kyllä sen koommin se ei ollut vinoutunut huomattavasti - ainakaan toistaiseksi.

Isä nousi ylös ja hivuttautui lauteilta alas. Ne heiluivat hänen liikkeittensä rytmissä. Hän kahmaisi punaisesta pesuvadista vettä kauhaan ja kumosi sen päällensä. Niin hän teki aina jäähylle mennessään. Hän oli nuuka kylpyveden käyttäjä, vaikkei siitä tosiaankaan ollut pulaa. Kylmää vettä oli aina mielin määrin tarjolla kylmävesisaaveissa - oli kylpijöitä vähän tai paljon. 

Isä laski oikealla kädellään kauhan pesuvatiinsa, johon se jäi killumaan veden päälle, ja samalla nykäisi vasemmalla kädellään tiukan saunan oven auki. Hän asteli eteisen kautta pukuhuoneeseen.

* * *

Pukuhuone, jäähyhuone, nukkumapaikka, olut-tupa - miksi lie...

Schweitzer Klassifikation
BISAC Classifikation
Warengruppensystematik 2.0

Dateiformat: ePUB
Kopierschutz: Wasserzeichen-DRM (Digital Rights Management)

Systemvoraussetzungen:

Computer (Windows; MacOS X; Linux): Verwenden Sie eine Lese-Software, die das Dateiformat EPUB verarbeiten kann: z.B. Adobe Digital Editions oder FBReader - beide kostenlos (siehe E-Book Hilfe).

Tablet/Smartphone (Android; iOS): Installieren Sie bereits vor dem Download die kostenlose App Adobe Digital Editions (siehe E-Book Hilfe).

E-Book-Reader: Bookeen, Kobo, Pocketbook, Sony, Tolino u.v.a.m. (nicht Kindle)

Das Dateiformat ePUB ist sehr gut für Romane und Sachbücher geeignet - also für "fließenden" Text ohne komplexes Layout. Bei E-Readern oder Smartphones passt sich der Zeilen- und Seitenumbruch automatisch den kleinen Displays an. Mit Wasserzeichen-DRM wird hier ein "weicher" Kopierschutz verwendet. Daher ist technisch zwar alles möglich - sogar eine unzulässige Weitergabe. Aber an sichtbaren und unsichtbaren Stellen wird der Käufer des E-Books als Wasserzeichen hinterlegt, sodass im Falle eines Missbrauchs die Spur zurückverfolgt werden kann.

Weitere Informationen finden Sie in unserer E-Book Hilfe.


Download (sofort verfügbar)

0,99 €
inkl. 5% MwSt.
Download / Einzel-Lizenz
ePUB mit Wasserzeichen-DRM
siehe Systemvoraussetzungen
E-Book bestellen