Vapaa mieli

Uskonnon- ja mielipiteenvapaus mielenterveyden järkkyessä
 
 
Books on Demand (Verlag)
  • 1. Auflage
  • |
  • erschienen am 14. November 2018
  • |
  • 168 Seiten
 
E-Book | ePUB mit Wasserzeichen-DRM | Systemvoraussetzungen
978-952-80-3762-0 (ISBN)
 
Milloin ihmisen mieli on vapaa? Mikä mielen vapautta rajoittaa? Mitä uskonnon- ja mielipiteenvapaus tarkoittaa tilanteissa, joissa ihminen päätyy psykiatriseen hoitoon poikkeuksellisten uskomustensa ja kokemustensa vuoksi? Miten ihmiseen lyöty hullun leima vaikuttaa siihen, miten hänen elämää ja uskoa koskeviin pohdintoihinsa suhtaudutaan?

"Vapaa mieli: uskonnon- ja mielipiteenvapaus mielenterveyden järkkyessä" kokoaa ja tiivistää sosiaalieetikko Mari Stenlundin tutkimustyötä. Kirja on toteutunut Stenlundin ja mielenterveyden kokemusasiantuntijoiden yhteistyönä. Stenlundin artikkeleiden kanssa vuorottelevat kokemusasiantuntijoiden kirjoitukset, joissa kirjoittajat kuvaavat omia näkemyksiään ja kokemuksiaan uskonnon- ja mielipiteenvapaudesta.

"Kun haluamme ymmärtää uskonnon- ja mielipiteenvapautta, on käännyttävä marginaalin puoleen. On kohdattava ihmisyyden koko kirjo, jotta voimme käsittää, mikä ihmisoikeuksissa on kaikkein keskeisintä." (Mari Stenlund)
1. Auflage
  • 0,29 MB
978-952-80-3762-0 (9789528037620)
weitere Ausgaben werden ermittelt
Mari Stenlund on sosiaalieetikko, teologian tohtori ja sosionomi(-diakoni) AMK, jonka erityisalaa ovat mielenterveyden, uskonnon ja ihmisoikeuksien välisiin suhteisiin liittyvät kysymykset. Hänen vuonna 2014 valmistunut väitöskirjansa "Freedom of delusion: Interdisciplinary views concerning freedom of belief and opinion meet the individual with psychosis" palkittiin Helsingin yliopiston väitöskirjapalkinnolla. Stenlund on julkaissut useita tieteellisiä artikkeleita niin kansainvälisesti kuin Suomessakin. Viime vuosina hän on tehnyt tutkimusyhteistyötä mielenterveyden kokemusasiantuntijoiden kanssa.

Mari Stenlund


Oikeuksia, ei vastakkainasettelua

"Siis kysehän on siitä, ettei minulla ole mielipiteenvapautta", selvittää psykiatrinen potilas. Hän on joutunut psykiatriseen hoitoon siksi, että hänen ajatuksiaan ja uskomuksiaan on pidetty kummallisina. Lisäksi hoitopäätöksen tehneet ihmiset ovat arvioineet, että noihin ajatuksiin ja uskomuksiin perustuva toiminta saattaa uhata häntä itseään tai mahdollisesti myös muita ihmisiä. Hoidossa hänet on pakotettu ottamaan hänen epämukaviksi kokemiaan lääkkeitä, joilla on pyritty lieventämään hänen kummallisia ajatuksiaan ja uskomuksiaan. Kuulemma sairaalasta on päässyt pois vasta, kun on oppinut esittämään olevansa samaa mieltä psykiatrin kanssa. "Kannattaa vähintäänkin näytellä sairaudentuntoista", kertoo potilas kokemuksestaan.

Mitä on oikeus uskoa? Milloin tarvitaan apua? Mihin toisessa ihmisessä saadaan vaikuttaa ja millä keinoilla? Miten ihmisen uskonnon- ja mielipiteenvapautta voidaan tukea? Tässä kirjassa tarjotaan välineitä näiden kysymysten pohtimiseen.

Keskustelu psykiatrisen potilaan vapaudesta on toteutunut usein vastakkainasettelun kautta. Yhtäältä on esitetty, että psykiatriassa rajoitetaan potilaan uskonnon- ja mielipiteenvapautta.1 Osa psykiatristen potilaiden oikeuksiin havahtuneista on innostunut antipsykiatriasta. Thomas Szasz esitti 1970-luvulla, että psykiatria on pohjimmiltaan uskonnollista ja että skitsofrenia on psykiatrisen uskontokunnan pyhä symboli ja mielisairaus myytti.2 Ronald Laing pyrki ymmärtämään psykoottisen kokemistavan mielekkyyttä ja puhui yksilön psykiatristen diagnoosien sijaan yhteisön hulluudesta, joka on yksilön "sairastumisen" taustalla.3 Suomessa Szaszin antipsykiatrisia näkemyksiä on tuonut esiin esimerkiksi Jyri Puhakainen.4 Kriittisiä näkemyksiä ovat muotoilleet myös Lauri Rauhala ja Martti Siirala.5

Toisaalta voidaan väittää, että psykiatriassa pyritään lisäämään uskonnon- ja mielipiteenvapautta vapauttamalla potilas psykoosin vallan alaisuudesta. Hyvin monet ovat saaneet apua psykiatrian saralla, ja psykiatrisen hoitohenkilökunnan tavoitteena on nimenomaan potilaan auttaminen. Usein ajatellaan, että mielenterveyden järkkyessä ihmisen uskomukset ja ajatukset vääristyvät, ja hän lakkaa olemasta "oma itsensä" tai itseään määräävä henkilö.6 Psykoottinen ihminen voidaankin määrätä tahdosta riippumattomaan hoitoon, jossa hänen harhaluulojansa pyritään lieventämään tai poistamaan antipsykoosilääkityksellä. Lääkitystä voidaan antaa myös potilaan mahdollisesta vastustuksesta huolimatta perusteina potilaan paras ja hoidon tarve.7 Mielen sairaus saatetaan nähdä yhteisenä vihollisena, jota pidetään kurissa psykiatrisen hoidon avulla, ja ihmiset kokevat saavansa omaa elämäänsä haltuun.

Viime vuosina psykiatrisesta hoidosta, sen haasteista ja potilaiden itsemääräämisestä on keskusteltu varsin paljon. Psykiatriakriittisyys on nostanut päätään amerikkalaisen Mad in America -liikkeen levittyä myös Suomeen.8 Kriittisissä keskusteluissa ovat puhuttaneet erityisesti psyykenlääkehoidon ja -tutkimusten ongelmat, mutta tätäkin keskustelua näyttää leimaavan vastakkainasettelu. On luontevaa yhtyä Jani Kaaron näkemykseen, jonka mukaan valtavirran psykiatrien ja psykiatrien vastustajien välillä on syvä juopa.9

Myös tämän kirjaprojektin kuluessa on käynyt selväksi, ettei psykiatrisen diagnoosin saaneen ihmisen uskonnon- ja mielipiteenvapaudesta ole olemassa selvää konsensusta. Tähän kirjaan kirjoittaneet ja käsikirjoitusta kommentoineet ovat asioista keskenään osittain eri mieltä, ja erimielisyys voi olla niinkin syvällä tasolla kuin siinä, kuka tai mikä oikeastaan on kenenkin mielestä sairas: diagnoosin saanut potilas vai psykiatrinen systeemi, joka käyttää valtaa luokittelemalla ihmisiä diagnoosien avulla.

Ei ole ihme, että antipsykiatrisilla ajatuksilla on kannatusta, sillä ne ovat selkeitä ja niissä sanoitetaan varsin hyvin sitä posketonta valtakuviota, josta joillakin psykiatrisessa hoidossa olleilla on omakohtaista kokemusta. Vaikka ei omaksuisikaan antipsykiatrista kantaa, on silti myönnettävä, että psykiatriaa voidaan käyttää myös väärin. Tiedetään, että esimerkiksi entisessä Neuvostoliitossa ja natsi-Saksassa toisinajattelijoita ja joitakin uskonnollisia vähemmistöjä diagnosoitiin ja passitettiin "hoidon" piiriin10.

On myös huomattava, ettei pyrkimys hyvään takaa sitä, että toiminta sinänsä on hyvää. Psykiatrian saralla saatetaan toisinaan aiheuttaa suurta vahinkoa, vaikka kuinka tavoiteltaisiin potilaan parasta. Psykiatrian historia on surullisen kuuluisa ihmiset toimintakyvyttömiksi saattaneista lobotomioista, ja monella psykiatrisella potilaalla on tänä päivänäkin vihaista sanottavaa valtaa pitävien hyvistä pyrkimyksistä. Toisaalta monet potilaat ovat syvästi kiitollisia saamastaan huolenpidosta elämänsä raskaina vaiheina, jolloin heidän kykynsä pitää huolta itsestään on ollut alentunut. Tahdosta riippumattomassa hoidossa olleista suuri osa on jälkikäteen arvioinut hyötyneensä hoidosta.11 Tästä näkökulmasta katsottuna antipsykiatrinen lähestymistapa, joka pahimmillaan jättää ihmiset oman onnensa nojaan, voi vaikuttaa jopa julmalta ja välinpitämättömältä.

Edellä kuvattu vastakkainasettelu saattaa jättää kuitenkin varjoonsa lähestymistapoja ja näkökulmia, jotka olisivat psykiatrisen potilaan oikeuksien toteutumisen kannalta mielekkäitä. Uskonnon- ja mielipiteenvapauden kannalta on kiinnostavaa esimerkiksi se, että psykiatrisista ongelmista kärsiviä halutaan suojella epäterveeltä uskonnollisuudelta ja ideologiselta vallankäytöltä. Haavoittuvassa tilassa olevien suojelemisen kääntöpuolella on kuitenkin riski, että keskustelun tila kapenee ja pinnallistuu. Psykiatrinen hoitohenkilökunta ja potilaan omaiset saattavat ohittaa potilaan eksistentiaaliset pohdinnat ja ohjata keskusteluja kepeämpiin aiheisiin. Joihinkin mielenterveysyksikköihin on myös kehitetty sääntöjä, jotka kieltävät uskonnosta ja politiikasta puhumisen. Mielenterveyden järkkyessä ihmisen asema sosiaalisissa yhteisöissään saattaa myös muuttua. Kun ihmisellä on psykiatrinen diagnoosi ja häntä on hoidettu psykiatrisessa sairaalassa, eivät muut välttämättä jaksa ottaa hänen ajatuksiaan elämästä, Jumalasta ja ihmisyydestä vakavasti. Tässä kirjassa tuodaan esiin näkökulmia myös näihin haasteisiin, vaikkei niihin luultavasti olekaan olemassa yksinkertaisia tai aina ja kaikkialla toimivia ratkaisuja.

Olen tutkinut erityisesti psykoottisten ihmisten uskonnon- ja mielipiteenvapauteen liittyviä kysymyksiä vuosien ajan ja kirjoittanut pro gradun ja väitöskirjan lisäksi aiheesta myös tieteellisiä artikkeleita ja yleistajuisia kirjoituksia. Viime vuosina olen myös kehittänyt uudenlaista tutkimusmetodia mielenterveyden kokemusasiantuntijoiden osallistamiseksi tutkimustyöhön12. Nyt käsillä olevassa kirjassa kokoan yhteen tekemääni tutkimusta samalla päivittäen, tiivistäen ja yleistajuistaen sitä sekä tekemällä yhteistyötä mielenterveyden kokemusasiantuntijoiden kanssa. Olen saanut kirjoittamieni artikkeleiden käsikirjoituksiin kokemusasiantuntijoilta palautetta, jota olen ottanut huomioon kirjan viimeistelyprosessissa. Kokemusasiantuntijat ovat myös kertoneet omista kokemuksistaan ja käsityksistään kirjoituksissaan, jotka vuorottelevat artikkeleideni kanssa.

Kokemusasiantuntijoiden kirjoitukset yhdessä tutkimukseen perustuvien artikkeleiden kanssa valaisevat kysymystä uskonnon- ja mielipiteenvapaudesta ja auttavat näkemään, kuinka vaikeasta asiasta on pohjimmiltaan kysymys. Vuosien tutkimisesta huolimatta kysymys mielenterveydeltään järkkyneiden ihmisten uskonnon- ja mielipiteenvapaudesta on edelleenkin haasteellinen eikä suinkaan ratkaistu. Toivon...

Dateiformat: EPUB
Kopierschutz: Wasserzeichen-DRM (Digital Rights Management)

Systemvoraussetzungen:

Computer (Windows; MacOS X; Linux): Verwenden Sie eine Lese-Software, die das Dateiformat EPUB verarbeiten kann: z.B. Adobe Digital Editions oder FBReader - beide kostenlos (siehe E-Book Hilfe).

Tablet/Smartphone (Android; iOS): Installieren Sie bereits vor dem Download die kostenlose App Adobe Digital Editions (siehe E-Book Hilfe).

E-Book-Reader: Bookeen, Kobo, Pocketbook, Sony, Tolino u.v.a.m. (nicht Kindle)

Das Dateiformat EPUB ist sehr gut für Romane und Sachbücher geeignet - also für "fließenden" Text ohne komplexes Layout. Bei E-Readern oder Smartphones passt sich der Zeilen- und Seitenumbruch automatisch den kleinen Displays an. Mit Wasserzeichen-DRM wird hier ein "weicher" Kopierschutz verwendet. Daher ist technisch zwar alles möglich - sogar eine unzulässige Weitergabe. Aber an sichtbaren und unsichtbaren Stellen wird der Käufer des E-Books als Wasserzeichen hinterlegt, sodass im Falle eines Missbrauchs die Spur zurückverfolgt werden kann.

Weitere Informationen finden Sie in unserer E-Book Hilfe.


Download (sofort verfügbar)

1,99 €
inkl. 19% MwSt.
Download / Einzel-Lizenz
ePUB mit Wasserzeichen-DRM
siehe Systemvoraussetzungen
E-Book bestellen