Elämä käsissä

 
 
Books on Demand (Verlag)
  • 1. Auflage
  • |
  • erschienen am 26. Januar 2018
  • |
  • 148 Seiten
 
E-Book | ePUB mit Wasserzeichen-DRM | Systemvoraussetzungen
978-952-80-5161-9 (ISBN)
 
Elämä käsissä

Kaksikymmentäkaksi suomalaista naista ja yhtä monta elämäntarinaa

Suomalainen Naisliitto yhteistyökumppaneineen on kerännyt Suomen satavuotista historiaa juhlistamaan mittavan aineiston naisista, jotka ovat eri tavoin vaikuttaneet tai joiden toiminnalla on ollut merkitytä suomalaisen yhteiskunnan rakentamisessa.

Elämä käsissä -kirjassa on kaksikymmentäyksi minun kirjoittamaani tarinaa naisista, jotka ovat eläneet tai elävät vuosisatamme viimeisillä vuosikymmenillä. Useimmat heistä tunnen henkilökohtaisesti tai mutkan kautta. Olen halunnut kirjoittaa naisista, jotka eivät ole paistatelleet julkisilla estradeilla, mutta ovat kukin omalla alueellaan tehneet uraa uurtavaa työtä ja toteuttaneet unelmiaan.

Viimeisen tarinan on kirjoittanut Esa Juurola, jonka houkuttelin kertomaan vaimostaan Ullasta ajatuksenani: jokaisen menestyvän naisen takana on mies.

Lämmöllä Leena Sorvali
1. Auflage
  • 2,70 MB
978-952-80-5161-9 (9789528051619)
9528051618 (9528051618)
weitere Ausgaben werden ermittelt

Marjatta Meuronen - ikiystäväin


Marjatta Meuronen

Synnyinaika 8.5.1940

Synnyinpaikka Iisalmi

Marjatta oli kiltti ja kaunis. Hän oli kuin ilmetty Audrey Hepburn, yksi aikansa ehdottomista tyyli-ikoneista. Suuret ruskeat silmät ja korkeat poskipäät, joita ympäröi ruskea tukka.

Ennen kouluikää Marjatta asui Lauritsalan kartanolla yksinhuoltajaäitinsä, tätinsä sekä mammansa ja pappansa kanssa. Elämä kartanolla oli turvallista. Lapsiperheitä oli paljon, eikä leikkikavereista ollut pulaa. Marjatan papan vastuulla olivat hevoset ja hevostalli.

Erään kerran Marjatta päätti lähteä samanikäisen serkkupoikansa kanssa sieniretkelle Mustolaan, serkun mummon luo. Naapurin Pirkko otettiin mukaan. Marjatta onnistui sieppaamaan salaa sienikorinkin mamman eteisestä. Matkan varrella tuli vastaan serkkupojalle tuttu hevosmies, joka kysyi: "Mihinkäs sie oot matkalla kahen tytön kanssa ja keittens tyttölöi nää on?" Poika kysyi puolestaan: "Tää on meiän Maija ja tuo naapurin Pirkko, sano sie, kuka sie oot?"

Hevosmies nosti lapset rattaille ja vei heidät Mustolan mummolaan, jossa mummo täytti korin sienillä. Samalla kyydillä lapset pääsivä takaisin kotiin kartanolle, jossa oli jo väkeä hälytetty karkulaisia etsimään.

Jatkosodan melskeissä Marjatan oli lähdettävä evakkoon. Marjatta, mamma, hänen raskaana oleva tätinsä ja muut vähäväkiset pakattiin kartanolla linja-autoon. Työvelvoitteisen väen, kuten Marjatan äidin, piti jäädä kartanolle. Matkan määränpäänä oli Alastaro. Marjatta, mamma, ja täti majoitettiin karjatilojen viereiseen rakennukseen, jossa oli kamalasti kärpäsiä, itikoita ja muita siipeilijöitä. Marjatan koti- ja äidinikävä oli kova. Mamma lohdutti: "Kun radiossa sanotaan, että on rauha, silloin pääsemme takaisin kotiin". Korva radiossa tuota tietoa odotettiin. Ja tulihan se aikanaan.

Aselepo astui voimaan syyskuun neljäntenä päivänä 1944. Marjatta oli onnellinen päästessään takaisin Lauritsalaan ja isovanhempien Hakalissa omistamaan taloon. Hänen pappansa oli kuollut keväällä 1947. Evakkomatkalla ollut täti muutti Ruotsiin pienen poikansa kanssa.

Talossa oli neljä pientä asuntoa. Marjatta asui äitinsä ja mammansa kanssa talon toisessa päädyssä. Porstuasta astuttiin keittiöön, jossa oli hella, pieni tiskipöytä, komuutti, piironki ja ruokapöytä penkkeineen sekä päästä vedettävä sänky. Keittiön takana oli kammari, jossa Marjatta ja hänen äitinsä nukkuivat. Talon toisessa päädyssä ja yläkerrassa asuivat vuokralaiset. Pihan perällä oli liiteri ja sen takana huussi. Sodan jälkeen oli asuntopula ja kansanhuolto määräsi, keille asunnot vuokrattiin.

Aidan toisella puolella


Lauritsalasta ei voi puhua ilman Saimaan kanavaa. Kun kanava valmistui vuonna 1856, se synnytti voimakasta teollistumista ja asutusta Lauritsalaan. Lauritsalan Hakali oli työväen kauppalanosa. Vanhojen talojen kerrotaan syntyneen sahalla työskennelleiden työmiesten kotiin tuomista lankuista. Sahalta sai ottaa kerralla puutavaraa sen verran mitä pyörän tarakalla pystyi kuljettamaan.

Alueella asui Kaukaan tehtaan pienituloisia työläisiä tiiviissä rykelmässä pienissä taloissaan. Hakalissa Kulmakadun ja Topinkadun risteyksessä seisoi pahamainen kapakka, jota Hakalin seurahuoneeksi kutsuttiin. Sitä vastapäätä Karjalantien varressa oli yleinen sauna. Hakalin "seurahuoneeseen" tuli neuvostolehti Pravda, joka kertoi omaa kieltään alueen työläishengestä.Silloin oli viinan myyntiä, romaneja ja kaikenlaista pientä, pimeää bisnestä näissä pikkumökeissä, koska jostain oli elanto saatava. Kakaroita oli paljon. Alueen nuoret miehet muodostivat poppoita ja tappelivat hurjasti toisten nuorten kanssa. Ihan niinkuin missä tahansa missä on paljon nuoria kasassa eikä ole mitään tekemistä.

Minä tutustuin Marjattaan, kun muutin perheeni kanssa Raumalta Hakalin kansakoululle. Muutto Lauritsalaan tuli ajankohtaiseksi syystä, että Lauritsalassa opettajana toiminut mies pelkäsi neuvostorajan läheisyyttä ja ehdotti virkapaikkojen vaihtoa. Isä suostui vaihtoon.

Hakalin kakarat olivat kavereitani, mutta oli kaksi asiaa, mitkä erottivat meitä. Marjattaa lukuunottamatta kaikki muut kaverit menivät vappupäivänä marssille huiskat käsissään. Minä en, enkä ymmärtänyt miksi. Toinen oli, kun kaverini kokoontuivat kerran viikossa pioneerikerhoon koulumme voimistelusalissa. Ihmettelin vanhemmilleni, miksi minä en saa mennä sinne. Lopulta isoveli sanoi isälle: "Anna sen mennä!" Minä menin. Marssin kavereitteni kanssa ringissä laulaen: Yksi pieni pioneeri marssii näin, aurinkoista tietä eteenpäin, koska matka oli hauska niin, pyysi hän mukaan uuden toverin. Se oli kivaa.

Hakalin koulu pihapiireineen oli niin minun, Marjatan kuin muidenkin lähiseudun lasten leikkipaikka. Hypättiin narua ja ruutua tai leikittiin kymmentä tikkua laudalla. Talvisin koulun viereiseen Salpausselän rinteeseen rakennettiin lumesta hyppyri, jossa me tytötkin yritimme näyttää taitojamme. Yksi isän luokan pojista yritti opettaa meille hyppytekniikkaa. Hän oli erilainen kuin muut pojat, ei kiusannut eikä pilkannut. Taisinpa pikkuisen rakastuakin häneen.

Pihoilla tapahtui


Marjatalla ja minulla oli iskelmävihkot, joihin kirjoittelimme laulujen sanoja. Piirtämisestä tykkäsimme molemmat. Malliksi kelpasi vaikka Marjatan mamman keittiössä olevan tammisen kaapin puunkuviot.

Istahdimme usein palleille radion ääreen kuuntelemaan Markus-sedän lastentuntia. "Päivää, pienet ystäväiseni, päivää, hän aloitti ohjelman ja lopetti aina sanomalla: "muistakaa lapset syödä aamupuuronne!" Tuohon aikaan ei lapsiin yleensä suhtauduttu vakavasti yksilöinä. Lapsia oli paljon ja heitä komennettiin isoilla kirjaimilla. Kasvatus keskittyi perinteisesti kurinpitoon ja nuhteeseen. Markus-setä kannusti ja kylvi modernin lastenkasvatuksen siemeniä.

Välillä melkein vihasin Markus-setää, kun se aina tuputti sitä puuroa. Äiti vaati, että lautanen oli syötävä tyhjäksi, ennen ei saanut nousta pöydästä. Veli kiusoitteli: laita lisää sokeria, sitten: laita suolaa. Puurosta tuli niin kaameanmakuista, ettei sitä olisi koirakaan syönyt. Kun en saanut nousta pöydästä, aloin letittää tukkaani pienen pienille saparoille. Isä tuli keittiöön, alkoi nauraa ja päästi minut pälkähästä.

Suuret perheet ja puutalot olivat arkipäivää. Niiden pihoilla tapahtui paljon. Liiteristä haettiin lämmityspuut, kaivosta vesi ja pihan yli juostiin huussiin. Hakalin kivistä rakennettu kaksikerroksinen koulu erottui alueen puutaloista kuin linna. Koulua ympäröivät Salpausselän harjut ja sen eteen oli asfaltoitu piha-alue naruhyppelyä ja ruutuleikkejä varten. Kaivo, sauna ja muut ulkorakennukset oli tehty puusta. Opettajille oli omat huusinsa ja koululaisille omansa. Ne kaikki sijaitsivat ylhäällä useiden portaiden päässä. Tyttöjen ja poikien huusseissa oli monta reikää rivissä.

Poikia kiinnosti tyttöjen pyllyt riesaksi asti. Aina olivat alhaalla kurkkimassa ja välillä huitelivat tyttöjen takamuksia kepin päähän sitomillaan katajanoksilla. Pojat myös piirtelivät piirakankuvia huussin seinään. Kerran Paavo keksi kaivertaa kuvan puukolla. Välitunnin valvojaopettaja yllätti Paavon itse teossa ja vaati häntä poistamaan heti kuvituksen. Kun isä välitunnin jälkeen ihmetteli, mihin Paavo oli jäänyt, Matti viittasi ja sanoi:"Se jäi sitä vittua höyläämään".

Koululla oli oma puutarha, jossa kasvatettiin kouluruokailuun tarvittavia juureksia, vihanneksia, marjoja ja omenoita. Puutarhan hoito kuului oppilaiden tehtäviin. Syksyllä lapset saivat perunannostolomaa ja marjastuslomaa. Maaseudun kouluissa oppilaiden piti tuoda marjoja koulullekin.

Koulun keittiö sijaitsi talon kellarissa, josta ruoka kiikutettiin luokkiin syötäväksi. Ruokana oli usein limaista kauravelliä tai -puuroa, joita inhosin. Päätin silloin, etten aikuisena ikinä...

Schweitzer Klassifikation
BISAC Classifikation
Warengruppensystematik 2.0

Dateiformat: EPUB
Kopierschutz: Wasserzeichen-DRM (Digital Rights Management)

Systemvoraussetzungen:

Computer (Windows; MacOS X; Linux): Verwenden Sie eine Lese-Software, die das Dateiformat EPUB verarbeiten kann: z.B. Adobe Digital Editions oder FBReader - beide kostenlos (siehe E-Book Hilfe).

Tablet/Smartphone (Android; iOS): Installieren Sie bereits vor dem Download die kostenlose App Adobe Digital Editions (siehe E-Book Hilfe).

E-Book-Reader: Bookeen, Kobo, Pocketbook, Sony, Tolino u.v.a.m. (nicht Kindle)

Das Dateiformat EPUB ist sehr gut für Romane und Sachbücher geeignet - also für "fließenden" Text ohne komplexes Layout. Bei E-Readern oder Smartphones passt sich der Zeilen- und Seitenumbruch automatisch den kleinen Displays an. Mit Wasserzeichen-DRM wird hier ein "weicher" Kopierschutz verwendet. Daher ist technisch zwar alles möglich - sogar eine unzulässige Weitergabe. Aber an sichtbaren und unsichtbaren Stellen wird der Käufer des E-Books als Wasserzeichen hinterlegt, sodass im Falle eines Missbrauchs die Spur zurückverfolgt werden kann.

Weitere Informationen finden Sie in unserer E-Book Hilfe.


Download (sofort verfügbar)

13,99 €
inkl. 19% MwSt.
Download / Einzel-Lizenz
ePUB mit Wasserzeichen-DRM
siehe Systemvoraussetzungen
E-Book bestellen

Unsere Web-Seiten verwenden Cookies. Mit der Nutzung dieser Web-Seiten erklären Sie sich damit einverstanden. Mehr Informationen finden Sie in unserem Datenschutzhinweis. Ok