Tätä mä oon

My life is my message
 
 
Books on Demand (Verlag)
  • 1. Auflage
  • |
  • erschienen am 14. November 2018
  • |
  • 228 Seiten
 
E-Book | ePUB mit Wasserzeichen-DRM | Systemvoraussetzungen
978-952-80-3763-7 (ISBN)
 
TÄTÄ MÄ OON on kirja joka kertoo tavallisesta vuonna 1981 syntyneestä kaverista, joka on ehtinyt nähdä elämässään jo kaikenlaista. Kirjassa elämän haasteita käsitellään ilman sen kummempaa kaunistelua. Elämä ei aina ole niin mustavalkoista, joten kirjassa revitään auki monia arkojakin aiheita. Arjen haasteet ovat valtaosalle tuttuja, joten lukijan on täten helppo samaistua teokseen.
1. Auflage
  • 0,32 MB
978-952-80-3763-7 (9789528037637)
weitere Ausgaben werden ermittelt
Janne Pasanen on esikoiskirjailija, joka päätti useiden kehotusten jälkeen kirjoittaa kirjan oman elämänsä vaiheista. Tämä vuonna 1981 syntynyt, kolmen lapsen isä on ehtinyt elämässään kokea kaikenlaista. Kynä on pysynyt aina herran kädessä, joten nyt on otettu askel uusiin haasteisiin. Janne on aina tarvinnut elämäänsä haasteita, joten kirjoittaminen toimii nyt uutena haasteena hänen elämässään.
Luku 1. Täältä tullaan

ELOKUU VUOSI 1981, jolloin Music Television (MTV) oli juuri aloittanut lähetyksensä. Tästä merkkipaalusta, joka on myöhemmin koskettanut lukuisia ihmisiä, ehti kulua se 13 päivää, kun keskipäivän jälkeen päätin, että myös aikani on tullut ja annoin ensimmäiset ääninäytteeni maailmalle Päijät-Hämeen keskussairaalassa. Helpolla en kuulemma ollut äitiäni päästänyt ja vuokseni ehdittiinkin jo ennen ensiesiintymistäni kirota moneen otteeseen. Tämä kiroaminen oli kuitenkin vaihtunut pyyteettömäksi rakkaudeksi välittömästi, kun äitini oli minut rinnalleen saanut ja lääkärien toimesta minut potraksi pojaksi julistettiin. Myöhemmässä vaiheessa elämääni, tätä kiroamista on varmasti tapahtunut useankin asian yhteydessä. Se varmasti aukenee myöhemmin paremmin myös teille. Tällöin Suomen Presidenttinä toimi edesmennyt, monella tapaa legendaarisen statuksen saanut Urho Kaleva Kekkonen.

Vauvana olin kuulemma ollut suhteellisen helppo, eikä minusta ollut suurempaa vaivaa äidilleni. Asuimme elämäni ensimmäiset vuodet Lahdessa, edelleenkin parjatussa kaupunkilähiössä Liipolassa. Tällöin ei ollut samalla tapaa mahdollisuutta jäädä pidemmäksi aikaa lapsen kanssa kotiin viettämään ihanaa vauva- sekä taaperoarkea ja täten valtaosa omista lapsuuden muistojäljistä ajoittuukin Anttilanmäelle. Täällä olin lapsuudessani päivät hoidossa mummolla ja papalla. Vanhempani halusivat kuitenkin pitkistä työpäivistä huolimatta minut kotiin yöksi, joten iltaisin siirryttiin kotia kohti.

Aamuisiin siirryttiin taas takaisin mummolaan ihmettelemään papan puuhasteluja pihalla. Aika kultaa muistot ja loppuviimein muistot ovat hataralla pohjalla ensimmäisten vuosien osalta.

Muistoissa siintää kirkkaana mummolan saunatila, jossa oli pieni mustavalkotelkkari. Liiteri, jonka läheisyydessä papan kanssa paiskittiin hommia. Jouluisin kokoonnuttiin mummolan notkuviin pöytiin ja jännitys oli jotain sanoinkuvaamatonta pienelle ihmiselle. Täällä samaisessa paikassa opin myös kävelemään. Tarina kertookin, ettei äitini ollut pystynyt enää jatkamaan työpäiväänsä, kun tämän uutisen oli saanut puhelimen välityksellä.

Pappa oli perusluonteeltaan rauhallinen ja leikkisä, joka ei koskaan hermostunut lasten nähden. Kuitenkin eräänä kauniina päivänä en ollut saanut tahtoani läpi jossain varmasti todella tärkeässä asiassa. Tällöin olin ilmoittanut lähteväni maailmalle. Pappa oli todennut, että siitä vaan, joten olin napannut rakkaan vaaleanpunaisen pantterini kainaloon ja lähtenyt. Olin viipottanut vauhdilla Anttilanmäkeä alas kohti autotietä. Pappa käveli perässäni ja hyvissä ajoin ennen tietä, oli useaan otteeseen kehottanut minua pysähtymään. Lopulta hän sai juosta ja kaapata minut kiinni, juuri ennen kuin olin astumassa vilkkaalle autotielle. Tämä on muistoissani, sillä se on ainoa kerta kun olen nähnyt papan oikeasti suuttuvan.

Muutimme kesäkuun lopulla vuonna 1983 Riihelään ja tällöin Riihelässä oli talvisin hyvät ulkojäät. Talviaikaan olimmekin kentällä käytännössä joka ikinen päivä luistelemassa. Opin itse luistelemaan jo pienenä ja tällöin alueellinen lasten korttelilätkä oli täysin voimissaan. Olimme erään lähellä asuvan pojan kanssa niin intoa täynnä jääkiekosta, että saimmekin vetää ensimmäiset pelipaidat päälle jo neljä-vuotiaana. Meidän ikäisillemme lapsille ei ollut joukkuetta, joten hämmensimme pakkaa kuusi-vuotiaiden joukkueessa. Tavaramerkkimme olikin kaksi syöksyvää pakkia, eli lyhyillä potkuilla vauhti tappiin ja mahallaan syöksyen kohti kiekkoa. Vanhemmat ottivat meidät hyvin mukaan porukkaan ja tässä menikin Riihelän korttelissa pelatessa seuraavat pari vuotta. Palataan tähän aiheeseen kuitenkin myöhemmässä vaiheessa tarkemmin.

Samoihin aikoihin aloitin myös jalkapallon pelaamisen. Perhetaustani siivittämänä Lahdessa ei ollut itsellä muita vaihtoehtoja seuran suhteen, kun kunniallinen musta oranssi. Toki Lahdessa oli junioritoimintaa myös valkoisen peliasun eli Kuusysin puolella, mutta se ei ollut itselle vaihtoehtona auki, joten Reippaaseen siis mentiin. Palataan näihinkin harrastuksiin kuitenkin myöhemmässä vaiheessa tarkemmin.

Vuosi 1986 ja 7. lokakuuta TV uutiset ja Ajankohtainen kakkonen julistivat surusanomaa usealle, eli Dingo oli virallisesti hajonnut. Meidän perheen murheen kyyneleet vaihtui onnenkyyneliin kuitenkin reilu viikko tämän jälkeen. 15. lokakuuta pikkuveljeni halusi myöskin esittäytyä maailmalle. Oma sukunimeni oli viisi-vuotiaaksi asti Ukkonen (äitini mukaan), kunnes vanhempani menivät naimisiin veljeni synnyttyä vuonna 1986. Tällöin myös oma sukunimeni luonnollisesti vaihdettiin Pasaseksi, jotta olemme kaikki samalla nimellä.

Itselle tämä on muistoissa iso juttu, sillä en olisi voinut olla onnellisempi siitä, että sain viimein kunnian olla isoveli. Muistan siis oikeasti useita hetkiä, kun vaan makasin lattialla tämän nyytin ollessa viltillä. Tuijotin tulokasta, sekä koitin saada hassuttelulla minimiehen nauramaan. Muistoissani siintää myös kauhunhetket siitä, kun veljeni sai pienenä kuumekouristuksia ja paniikki valtasi koko talon. Nämä kohtaukset eivät onneksi toistuneet kovin pitkää ajanjaksoa elämässämme. Samoin muistan kun veljeni oli oppinut kävelemään, mutta jalkaterät eivät asettuneet oikein. Hänen molemmat jalat leikattiin sekä kipsattiin noin vuoden iässä ja tämä pieni ihminen joutui opettelemaan kaiken uudelleen. Mutta se veljeni vauva-ajasta, kertokoon hän itse aikanaan lisää jos siltä tuntuu.

Elimme hyvin normaalia työväenperhe arkea ja mitään ihmeellistä ei perhepiirissämme tapahtunut. Kävimme usein moikkaamassa sukulaisia ja molempien vanhempien puolelta sukulaissuhteet tuntuivat ainakin lapsesta läheisiltä. Kävimme myös usein isäni siskon luona Kunnaksessa ja näinkin tällöin usein myös serkkujani tältä puolelta. Toki vanhempani myös riitelivät joskus, mutta tämä tapahtui käytännössä aina kun me olimme jo nukkumassa. Esitin itse tällöin aina nukkuvaa ja muistan olleeni peloissani näiden riitojen aikana. Tähän ei mitään fyysisyyttä liittynyt, vaan ainoastaan kinastelua erinäisistä asioista. Eli täysin normaalia parisuhteen eripuraa. Perheessämme ei ollut tällaisia tapauksia kun ihan satunnaisia. Meillä ei siis veljeni kanssa ole riitaisaa tai viinanhuuruista lapsuutta. Olemme saaneet kasvaa turvallisessa ja rakastavassa ympäristössä oman lapsuutemme. Toki vanhemmillamme on ollut omat vaikeutensa ja erokin on ollut lähellä, mutta vanhempani raivasivat läpi vaikeuksien. Tänäkin päiväni saman katon alta löytyy äiti sekä isä ja kaikesta on aina tyylikkäästi selvitty.

Pikkuveli tosiaan syntyi vuonna 1986 ja tästä vuosi eteenpäin eli 1987 jääkiekossa ei Riihelän alueelle saatu ikäisillemme korttelijengiä kasaan. Tällöin minä ja muutama muu kaveri siirtyi pelaamaan Jalkarannan alueelle. Tästä kääntyi uusi lehti jääkiekon saralla. Jätän tämän kerronnan myöhempiin lukuihin, jossa käsittelen harrastuksia kokonaisuudessa tarkemmin ja yksityiskohtaisemmin.

1987 oli muutoksen vuosi, sillä tällöin siirryin käytännössä katsoen ensimmäistä kertaa kokopäiväisesti muualle hoitoon. Aloitin esikoulun Sopenkorvessa sijaitsevassa vihreässä talossa. Täällä oli itselle jo useita tuttuja pihapiiristä sekä harrastuksista, joten sopeuduin tähän mallikkaasti. Esikoulun alkuajoista muistan vieläkin, kun yhdelle ystävälleni esikouluun jääminen ei ollut aluksi kovinkaan helppoa. Kerran hän jopa hyppäsi puoliksi liikkeessä olevan auton päälle, jotta ei tarvitsisi jäädä esikouluun. Henkilövahingoilta onneksi vältyttiin ja saatiin tämä ystävä myös tottumaan uuteen sekä...

Schweitzer Klassifikation
BISAC Classifikation
Warengruppensystematik 2.0

Dateiformat: EPUB
Kopierschutz: Wasserzeichen-DRM (Digital Rights Management)

Systemvoraussetzungen:

Computer (Windows; MacOS X; Linux): Verwenden Sie eine Lese-Software, die das Dateiformat EPUB verarbeiten kann: z.B. Adobe Digital Editions oder FBReader - beide kostenlos (siehe E-Book Hilfe).

Tablet/Smartphone (Android; iOS): Installieren Sie bereits vor dem Download die kostenlose App Adobe Digital Editions (siehe E-Book Hilfe).

E-Book-Reader: Bookeen, Kobo, Pocketbook, Sony, Tolino u.v.a.m. (nicht Kindle)

Das Dateiformat EPUB ist sehr gut für Romane und Sachbücher geeignet - also für "fließenden" Text ohne komplexes Layout. Bei E-Readern oder Smartphones passt sich der Zeilen- und Seitenumbruch automatisch den kleinen Displays an. Mit Wasserzeichen-DRM wird hier ein "weicher" Kopierschutz verwendet. Daher ist technisch zwar alles möglich - sogar eine unzulässige Weitergabe. Aber an sichtbaren und unsichtbaren Stellen wird der Käufer des E-Books als Wasserzeichen hinterlegt, sodass im Falle eines Missbrauchs die Spur zurückverfolgt werden kann.

Weitere Informationen finden Sie in unserer E-Book Hilfe.


Download (sofort verfügbar)

9,49 €
inkl. 19% MwSt.
Download / Einzel-Lizenz
ePUB mit Wasserzeichen-DRM
siehe Systemvoraussetzungen
E-Book bestellen