Armahdetut pölkkypäät

 
 
Books on Demand (Verlag)
  • 1. Auflage
  • |
  • erschienen am 25. November 2019
  • |
  • 172 Seiten
 
E-Book | ePUB ohne DRM | Systemvoraussetzungen
978-952-80-3064-5 (ISBN)
 
Ilman historian tuntemusta ei voi ymmärtää nykyaikaa. Luotosen karu kertomus omasta elämästään sisältää sekä totista asiaa että kaunokirjallista henkilö- ja tapahtumakuvausta.
Kirjan lukeminen on elämys sekä sen ajassa eläneille että niille, jotka tavalla tai toisella ovat joutuneet järjestelmään sisälle tai sen toimeenpanijoiksi tänä päivänä.
1. Auflage
  • 0,69 MB
978-952-80-3064-5 (9789528030645)
weitere Ausgaben werden ermittelt
Reima Luotonen (s.1943) iskee kirjallaan suoraan tälläkin hetkellä esille nousseeseen keskusteluun Suomen lastenhuolto- ja huostaanottojärjestelmästä.
Kenties nykypäivinäkin olisi tilausta vaikkapa MLL:n perustamiskirjan periaatteille:
- Työn määränpää olkoon, että jok`ainoa Suomen lapsi äidinkohdusta lähtien ja kautta
koko kasvuaikansa saa oikeutetun osansa siitä hellyydestä ja huolenpidosta, joka
yksinään voi laskea pohjan nuorten kehitykselle hyviksi ja hyödyllisiksi kansalaisiksi.
( Mannerheimin Lastensuojelu Liitto 1920)

1. LUKU


Kun ihminen ei enää ole lapsi eikä vielä aikuinen niin mikä hän on. Tuskin vielä mikään jonka tulevaisuutta voisi varmuudella ennustaa. Kuitenkin miltei poikkeuksetta vanhemmilla on jonkinlainen näkemys lapsen tavoitteista jopa suunnitelmia sen toteutumiseen. Mutta olipa nuori tyttö tai poika niin harvoin on vielä tietoinen omista valinnoistaan. Haaveilee kukaties itsenäisestä tulevaisuudesta peläten samalla aikuisuuden mukanaan tuomia muutoksia. Kokee epämääräistä liikettä lapsuuden ja täysikasvuisuuden välimaastossa. Läpikäy teini-ikäisen unelmia ja pelkoja. Mutta tuntematon tulevaisuus sittenkin vastustamattomasti houkuttelee puoleensa.

Toisinaan odotusta tuntuu riittävän loputtomiin. Siirtymävaihe on pojille jopa monimutkaisempaa kuin vastakkaiselle sukupuolelle. Tytöt vaan yksinkertaisesti kypsyvät luontevammin.

Kaksitoistavuotias poika on tuskin vielä murrosikänsä alussa vaikka finnejä jo ilmestyy nenäpieliin ja joitakin yksinäisiä karvan haivenia nenän alapuolelle. Monenmoiset ilmiöt huolestuttavat kasvavan nuorukaisen mieltä. Vieläpä hävettävä äänenmurroskin etsii pysyvämpää aaltopituuttaan. Jalkahiki haisee pistävältä.

Tosin tämän kertomuksen keskeinen hahmo oli yllättäen saanut elämäänsä paljon muutakin ajateltavaa.

Itselleen täysin tuntemattomassa ympäristössä tukka kaljuksi ajeltuna tuijottaessaan pölkyn päähän iskettyä kirvestä hän ei kyennyt ymmärtämään syytä siinä olemiselleen. Tietoisuus tulevaisuudestaan oli yhtä epäselvää kuin lukemattomien häntä ympäröivien pölkynpäiden paljous. Kaikki suunnitelmat hänen kohdallaan päättyivät jo vuosi sitten tapahtuneen äitinsä äkillisen kuoleman seurauksena kadoten kylmän hautakuopan uumeniin. Hän ei sittemmin ollut oikeastaan yhtään mitään.

Ei lapsi josta huolehditaan jota koulutetaan ja rakastetaan, jolle suunnitellaan tulevaisuutta.

Jota ei tosin kukaan toinenkaan lähes vuosi sitten olisi ymmärtänyt sijoittaa tänne pölkkyläjän keskelle. Kasvatuslaitokseen, miltei täysin yhteiskunnasta eristettyyn paikkaan. Suomalaiselle "pirunsaarelle". Käsittämättömän sairaaseen yhteisöön ankarine rangaistusmenetelmineen ilman oikeudenkäyntiä tai puolustusasianajajaa. Paikkaan jossa saarelle kuljetetun kaikki entiset ja tulevat rikkomukset tuli rangaista. Syytä ja syyllisyyttä oli aivan kuin pakko löytyä. Syylliset löytyivät aina.

Pikkupojat osoittautuivat pahimmiksi rikollisiksi. Moni katsastaja pieksi näitä huonotapaisia hunsvotteja koko virkanimikkeensä edellyttämällä antaumuksella. Mitä pienempi peppu sitä suurempi nautinto kurittajalle "Vieläkö itkettää."

Toisinaan ruoskijan valtasi suunnaton sääli ja rakkaus uhriaan kohtaan. Sairasta.

Sinä määräpäivänä moottorivene tuli noutamaan minut Auransillan kupeelta kello kahdeksan.

Taaempana kohosi Turun Tuomiokirkon majesteetillinen kellotorni korottaen ristiin päätyvän huippunsa korkealle ylitse joenvartta reunustavien ikivanhojen saarni- ja vaahterapuiden. Saavuin paikalle sovittuun aikaan yksin ilman saattajaa.

Mies kysyi nimeäni ja esitteli sitten itsensä Kulhon Poikakodin puutarhuriksi. Enempiä kyselemättä hän kopeloi taskujani ja takavarikoi sieltä löytyneen vajaan pikkuaskin Bostonia ja muutaman kolikon todeten samalla lyhyesti: "Meillä ei saa poltella tupakkaa, ei myöskään voi tehdä mitään ostoksia."

Mukana seurannut apupoika ei sanonut koko aikana sanaakaan. Piteli vain venettä paikallaan kivilaiturilta käsin kunnes viimein sai komennon irtautua. Lyhyt tukka paljasti hänet laitosasukiksi. Kaljuksi ajeleminen oli rangaistus ja häpeä kuten pikkupoikien polvihousutkin. Elettiin kevättä 1956.

Risto- nimistä poikaa saatteli kaksi siviiliä jotka esittelivät itsensä ja saatettavansa. Miehet vaikuttivat poliiseilta ja sitä myös olivat. Poika oli ehkä ikäiseni, tosin hyvin kalpea ja pelokas. Itkenyt.

Saattajat luovuttivat pojalta takavarikoidun omaisuuden puutarhurille. Moottoriveneen kone kävi hiljaisin kierroksin. Poliisit häipyivät vähin äänin. Ymmärsin että tupakat ja vähäiset rahat olisi pitänyt kätkeä ja saada kuljetetuksi perille laitokseen. Kelloni sain pitää ranteessa vaikka pääni ajeltiinkin kaljuksi heti alkajaisiksi. Muutenkin arvoni oli olematon mikä alkoi selvitä tulevina päivinä, kuukausina ja vuosina. Kukaan ei jäänyt vilkuttamaan laiturista irtautuvan paatin perään.

Ei edes muutama klapeiksi pilkottu puu aluspölkyn ympärillä auttanut nuorukaista käsittämään miksi istui puupölkyn nokalla tässä raunioituneen rakennuksen kiviseinäisessä tilassa. Puutarhuri vain kehotti ennen poistumistaan pilkkomaan polttopuita vartoillessa.

Poika sai vaivoin irrotettua tiukkaan isketyn kirveen aluspölkystään. Asetti sitten halkaistavan puun tasapainoilemaan pölkyn kuppimaiseen syvennykseen. Kirves painoi liikaa yhdellä kädellä pideltäväksi. Puolikumara asento jalat harallaan ja kaksinkäsin suunnattu isku tuskin hipaisi halkaistavaa puuta.

Kirves kimposi ilkeästi sivulle ja pölkystä irtosi vain mitätön lastu. - Juuri kaljuksi ajellun tukan irtokarvat kutittivat niskaa.

Onnistuin tekemään klapeja parista pölkystä. Kumma miten lapsena voi helposti siirtyä roolista toiseen. Olin hetkessä "puunhakkaaja" enkä suinkaan kasvatuslaitokseen vastaraahattu kaljuksi ajeltu vanki. Armelias väline tuo lapselle ominainen muuntautumiskyky. Olla paikalla mutta ei kuitenkaan läsnä. Mekanismi kytkeytyy monesti päälle arvaamattomissa ja sietämättömissä elämäntilanteissa vieläkin. Pakomatka toisessa ulottuvaisuudessa voi jatkua pitkään aina kauas aikuisuuteen asti sillä siirtyminen todellisuudesta mielikuvitusmaailmaan muuttuu helposti tavaksi, automaatioksi. "Muistinmenetys" voi olla seuraus pitkään jatkuneista traumaattisista tilanteista. Muistin palaaminen voi viedä vuosikausia jos milloinkaan haluaa vaihtua todenmukaiseksi. Mutta tämä armelias muistamattomuus voi myös ajanmittaan muodostua sisäiseksi helvetiksi. Valheenomainen, puutteellinen käsikirjoitus alkaa vaatimaan uskottavaa sisältöä. Elämä saattaa edellyttää aitoa kokemista, ei pelkkää haaveilua tai unta.

Matka roolimaailmasta takaisin todellisuuteen on joskus pitkä ja tuskainen jos lainkaan mahdollinen.

Juuri meneillään olevan halonhakkaajahaaveiluni keskeytti kuitenkin muuan mies.

Pienehkö, tuskin omaan pituuteeni yltävä tiukkailmeinen tyyppi. Luokittelin hänet heti "tyypiksi" koska tämä yritti näyttää omaa kokoansa isommalta ja korosti sanojensa merkitystä keikkuen vuoroin kantapäitten, vuoroin varpaittensa varassa. Ensivaikutelman sain myöhemmin tuntea nahoissani hyvinkin ikävällä tavalla. Nyt hän kuitenkin totesi kuivasti:

"Lähtetäänpä sitten johtaja Neuvolan puhutteluun".

Tämän d -kirjainta karttavan miehen läheisyydessä tunsin oloni aina jatkossakin todella epävarmaksi eikä syynä suinkaan ollut pelkästään vieraalta kuulostava puhetapa.

Paikan johtaja oli lihava. Tasaisen paksu vatsa oli tosin kookas mutta missään ei roikkunut löysää läskiä vaikka takapuoli oli massiivisen leveä kuin Pekka Puupään Justiinalla. Hän oli Keski-ikäinen, harmaasta tukasta päälaella kaljuuntuva turpeakasvoinen, kultaisia silmälasinsankoja kantava mies. Punakoissa kasvoissa ei milloinkaan näkynyt parran sänkeä tai sen haiventakaan. Parta ei todennäköisesti kasvanut. Miehen iso koko ei heti paljastanut naismaisia eleitä ja sipsuttelevaa kävelytyyliä. Kesäisin hän käytti täysvalkoista hellepukua valkoisine hattuineen. Jostakin tuli mieleen amerikkalainen huijarisaarnaaja.

Kuitenkin juuri nyt hänen olemuksensa ja rauhallisen käytöksensä vuoksi olo tuntui turvallisemmalta kuin puhutteluun noutaneen miehen seurassa hetkeä aikaisemmin.

"Sinä siis olet Reima ja tänne tulemisesi syy lienee kouluvalvojan sekä lastensuojeluviranomaisten taholta sinulle selvitetty. On katsottu parhaaksi...

Schweitzer Klassifikation
BISAC Classifikation
Warengruppensystematik 2.0

Dateiformat: EPUB
Kopierschutz: ohne DRM (Digital Rights Management)

Systemvoraussetzungen:

Computer (Windows; MacOS X; Linux): Verwenden Sie eine Lese-Software, die das Dateiformat EPUB verarbeiten kann: z.B. Adobe Digital Editions oder FBReader - beide kostenlos (siehe E-Book Hilfe).

Tablet/Smartphone (Android; iOS): Installieren Sie bereits vor dem Download die kostenlose App Adobe Digital Editions (siehe E-Book Hilfe).

E-Book-Reader: Bookeen, Kobo, Pocketbook, Sony, Tolino u.v.a.m. (nicht Kindle)

Das Dateiformat EPUB ist sehr gut für Romane und Sachbücher geeignet - also für "glatten" Text ohne komplexes Layout. Bei E-Readern oder Smartphones passt sich der Zeilen- und Seitenumbruch automatisch den kleinen Displays an. Ein Kopierschutz bzw. Digital Rights Management wird bei diesem E-Book nicht eingesetzt.

Weitere Informationen finden Sie in unserer E-Book Hilfe.


Download (sofort verfügbar)

9,99 €
inkl. 7% MwSt.
Download / Einzel-Lizenz
ePUB ohne DRM
siehe Systemvoraussetzungen
E-Book bestellen