Kotiäitisinfonia ja muita pläjäyksiä

 
 
Books on Demand (Verlag)
  • 1. Auflage
  • |
  • erschienen am 15. Mai 2020
  • |
  • 128 Seiten
 
E-Book | ePUB mit Wasserzeichen-DRM | Systemvoraussetzungen
978-952-80-5665-2 (ISBN)
 
Oppikoulun pihalla Taata Sillanpää partaansa rapsutteli ja kehotti: "Ota, plikka, paperia. Sitä tässä maassa riittää ja paperi kiittää, kun sille sanoja raapustat. Istu klasin viereen ja kuuntele lintujen sulosointuisia säveleitä. Vunteeraa! Älä humpuukia tällää paperille. Joku kustantaja voi survoa aatokses kansien väliin.

Otin Taatan neuvoista vaarin. Kirjanen sisältää eri tilanteisiin kirjoitettuja juttuja.

Peilistä tuijottaa kummajainen. Koska leuanalus muuttui heilahtavaksi heltaksi? Huh huh! Joko nelikymppinen tarvitsee veistä vai helpottaisiko riemukkaat kiljahdukset elokuvaa katsoessa. Nauruhan kiristää lihaksia. Miksei helttaakin!

Jouluaatto oli pelkkää mummin käsilaukun etsimistä ja kuusimurhien murehtimista.

Ateneumin portaat tulivat tutuiksi, ja perspektiiville löytyi asiaa valaiseva esimerkki: tuhatjalkaisten majatalo.

Kuka olisi koskaan uskonut kirjoja niin rapisevaksi porukaksi. Äänekkyyttä ei hillitty, mutta suukottelua kyllä. Kirjojen sukukokouskin oli pelkkää toistensa likistelyä kirjastohotellissa.

Kotiäitisinfoniassa sävelet nousevat ja laskevat. Duurit ja molli tutuiksi tulivat. Ei yhtään turhaa nuottia!

Nurkkapöydän riävä - hämäläinen nääs - sivusta tarkkaili maailman menoa ja pohdiskelujaan säesti, kun lusikallaan kahvikuppinsa reunoja kilisteli.
1. Auflage
  • 0,27 MB
978-952-80-5665-2 (9789528056652)
weitere Ausgaben werden ermittelt
Olen nurkkapöydissä viihtyvä vastarannan kiiski. Ryöpsähtelen sanasadetta, mutta toivottavasti en ole tulvavaara.

Peilistäni katsoo naisihminen, jonka kaulan kaari hiljaa väsyy ja laskeutuu. Harteillani kannan omaa maapalloani, ja peili kuiskaa, että korvasta korvaan on pisin tie. Tien vartta pitkin vaellellessani ovat syntyneet romaanini Oliks maailma ennen mua, Sadasosaenkelit ja Rosa ja sen pikkusisaret.

Suomen Kirjailijaliitto on minua helmassaan heiluttanut jo parikymmentä vuotta.

Kotiäitisinfoniaa


Puolenyön jälkeen aika on minun!

Aamuyön varhaiset tunnit käärivät minut villashaaleihin, punaisiin olonuttuihin, maitolaseihin, pitkiin notkahteleviin voileipiin, varkain ostettuihin Fazerin sinisiin suklaalevyihin, kirjoihin, sulavasanaisesti puhelimitse myytyihin naistenlehtiin, puoliksi täytettyihin ristikkolehtiin. Väliin syliin saattaa roiskahtaa miehen pesemätön paita, hikinen sukka, ratkennut housunlahje: kaikki silittämättä siistiä.

Vihdoin viimein raatsin luopua yön rauhoittavasta ja raukaisevasta hiljaisuudesta, MINUN-ajasta, MINUN-ajatuksista, omasta, ihan omasta pohdiskeluraosta, josta siivilöityy valoa. Yritän vääntää väsymyksen piukkaa puristusta riemuksi ja laahaudun makuuhuoneeseen kuuntelemaan tuhinoita, tussahduksia, peukalon imemistä ja juuri ennen nukahdusta nautin aamuajatuksesta: Mies hiipii varpaillaan ulos, ettei herätä vaimoa, tytärtä. Lapsi nukkuu vähintään kymmeneen. Neljästä tunnista virkistyneenä leijailen keittiöön kahvia keittämään ja aamun lehdet keikkuvat tukevasti kainalossa, voileipiä, ah niin voisia voileipiä, jotka somasti napsahtelevat hampaissa.

Aamulla herätyskello ei soinut, mies kiivailee paitojensa ja sukkiensa kanssa, muksu herää pissaamiseensa, pitikö sen nyt juuri sattua!, kahvi on päässyt loppumaan, Uuden Suomen ja Helsingin Sanomien jakelussa on häiriö, "Ilman muuta saatte ne ennen puolta päivää".

Lapsi onneksi tyytyy näkkileipään, ja minä istun yöpuvussani tukka hapsottaen ja alan katsoa filmnetiltä "Vaarallista romanssia" kello kahdeksan.

Kello kymmenen katson edelleen televisiota. Toinen tyttäreni lehahtaa ovesta sisään, se leijuu ilmassa kuin kaaliperhonen ja solahtaa kaulaani.

? Moi, mutsukka.

Se säteilee, niin kuin kaksikymppisen nuoren kauniin viehättävän ensimmäisen vuoden opiskelijan kuuluukin säteillä. Rasvainen tukka kiertyy tiukemmin kaulaani ja litistelee poskiani.

Tytär ottaa tarmokkaasti kaukosäätimen käteensä ja sulkee television. Sitten se reippaasti hajareisin kädet lanteilla heiluu edestakaisin kaula pitkänä:

? Entäs ne kysymykset? Eikös tyttären opiskelut enää kiinnosta.? Ja Tampereelta asti tänne raahauduin. Poissa silmistä poissa mielestä, vai.?

? Pöh, kuittaan ja harjaamattomat hampaani ja pesemättömät hiukseni asettuvat pönäkästi lehdettömän ja kahvittoman aamuni frustroitumistasoon.

? Mä kuule luulen, mutsukka, et sulle tekis tosi tosi tosi hyvää mennä jonnekin töihin edes muutamiks tunneiks viikossa, tokaisee esikoisopiskelija. ? Sun on turha jatkuvasti jankuttaa, kuinka sä haluut itse hoitaa ton ärväkkeen (sisarellinen ilmaus pikkusisaresta), kun sä lösötät aina kotona ja muistutat lakastunutta lyhytvartista tulppaania.

Niinpä niin! Se parhaiten lapsen kasvattaa, jolla ei itsellä. ja niin edelleen. Kotona vain ainoastaan.!

Kuopus täyttää heinäkuussa neljä vuotta ja toukokuussa tulee kuluneeksi myös neljä vuotta, kun jäin töistä pois. Ensin sairaslomalle ja sitten äitiyslomalle.

Esikoinen pääsi kohta kaksi vuotta sitten ylioppilaaksi ja viime syksynä hän muutti Tampereelle opiskelemaan. "Helsinkiin en jää."

Olen kahden avioliiton ihminen, tähän mennessä. Esikoinen on ensimmäisestä, joka hajosi pian alettuaan. Hänen pienenä ollessaan kävin koko ajan töissä: se oli korostetusti seitsemänkymmentäluvun henki niin kuin yksilapsisuuskin. Oma työ oli naiselle tärkeää ja lastentarhoja valmistui. Luullusta originelliudestani huolimatta olin kirkkaasti sen vuosikymmenen tuote.

? Ei kai kukaan lapsen takia luovu toimestaan!

Uskaliasta!

Olosuhteet tosin olivat myös toiset: asuin vanhempieni talossa ja hänestä huolehti tavallaan koko suku. Tein myös sukumme historiaa. Ensimmäinen eronnut!

Myös esikoinen oli monella tavalla etuoikeutetussa asemassa: ei hänen tarvinnut mennä päivähoitoon, eivät häntä hoitaneet kymmenet eri ihmiset, ei häntä nukutettu väkisin päivisin eikä kukaan aikuinen ollut pakkosyöttämässä hänelle pienen tytön kiltteyttä, kiltin tytön tottelevaisuutta, kesyä piirileikkiä, askartelemista, kolme pientä elefanttia marssi näin aurinkoista tietä eteenpäin.

Hän sosiaalistui minkä sosiaalistui omia aikojaan, kyllästyi terveellisesti, oppi tuntemaan omat rajansa, hänen ympärillään oli ihmisiä, eläimiä, lintuja, puita, kokonainen metsä, kokonainen kyläyhteisö. Hänestä tuli yllättäen vahingossa kasvattamatta, mutta mukana kasvaen, todellinen supermukula. Etevä, reipas, itsenäinen, kriittinen, luja, lempeäkin, kannustava, hienotunteinen(?!).

Esikoisen kasvaessa elin itsekin laajassa sukuyhteisössä enkä koskaan edes erosta huolimatta joutunut ajattelemaan, että lapsi on este työlle tai opiskelulle tai harrastuksille. Hän kasvoi niin kuin lapset ennen kasvoivat suurissa perheissä: äidit menivät pellolle tai navetalle, liikkuivat pitkätkin ostosmatkat polkupyörillä ajaen ja aina joku oli valmis sillä aikaa lapsia huoltamaan ja hoivaamaan.

Minä tosin en noussut navetalle, vaan kuljin päivittäin linja-autolla kolmenkymmenen kilometrin päähän kaupunkiin maahantuontiliikkeen sihteeriksi. Lapsi tuli hoidetuksi ja hellityksi. Ympärillä oli isovaaria ja omaa vaaria ja omaa mummia ja isotätiä ja isosetää ja enoa. Itse olin tyytyväinen ja nuori ja virkanainen. Salkku kädessä, tyylikkäät vaatteet ja Opiumia korvan takana.

Lapsen kirjasto kasvoi, jokainen lastenelokuva tuli katsottua, teatterissa olimme usein, matkustelimme Italiassa ja Ranskassa ja Hollannissa ja Saksassa ja tietysti Ruotsissa. Esikoiselleni minä en ollut rintamaitoäiti, enemmänkin limppari- ja sisäfilevirkaäiti.

Esikoinen on aina ollut minulle tärkeä toisella tavalla kuin kukaan muu voisi olla: vaikka olin virkaani hoitava, nuori, eronnut ja oman henkilökohtaisen elämäntilanteeni vuoksi ehkä hiukan rauhaton, lapsella oli erikoisasema. Hänen takiaan jouduin elämään monta vuotta kynnet, hampaat ja kieli teroitettuina. Entinen mieheni kärkkyi milloin minkäkin oven takana ja avioeroomme sekoitettiin hänen sukunsa ja suuri määrä suomalaista virkavaltaa.

? Toi on taas tietysti ollu hankala.? epäilee esikoinen ja heilauttaa peukaloaan meidän makuuhuoneeseemme päin.

Kohautan harteita. En sano mitään.

Meidän kohta kahdeksanvuotiseen avioliittoomme on mahtunut niin paljon kaikenlaista, ja liikaa sen analysointia on esikoinenkin joutunut kuuntelemaan ja kuulemaan. Kahdeksan vuotta sitten:

? Minä haluan pitää teistä molemmista huolta. Tänne muutimme Tampereelta.

Uusperhe, kirottu instituutio. En kenellekään suosittele. Itkin monta kertaa. Nuo ajat eivät suoneet vaihtoehtoja pohdintoihin työelämän ja kotona olemisen välillä. Omia tuloja oli oltava, sillä kielikursseihin tai lakkiaisjuhliin ei miehen myötätunto yltänyt. Olisihan se tavallaan ollut kohtuutontakin, mutta niin oli myös vastakkainasettelu: kuka saa rakastaa ketäkin, kuka komentaa, kuka tottelee.

Siihen aikaan hakkasin pääni sisäiseen kiveen lauseen, että kompromisseja en tyttäreni suhteen tee. Kompromissit ovat aikuisten juttuja. Tyttärellä on oikeus äitinsä rakkauteen.

Kuulostaa komealta ja ylevältä, liipaisee läheltä fraseologista sanahelinää, mutta toteamus oli sadan tuskan siittämä - kliseistä ehkä - ja tuhannen synnyttämä.

Mies halusi yhteistä lasta.

? Ennen kuin olet liian vanha, ja hän oli niin onnellinen, kun aloin odottaa. ? Elämäsi on yhtä juhlaa, hän lupasi. ? Yhtä juhlaa!

Yhtä juhlaa se olikin, paitsi: jouduin olemaan sairaalassa viisi viikkoa verenpaineen takia. Ensimmäisten itkujen jälkeen viikot tosin kuluivat uskomattoman vaivattomasti. Luin, nukuin ja puhuin. En ollut sairaalassa ainoa vauvanvartoaja enkä ainoa synnyttävä. Synnytys menikin hyvin ja nopeasti. Ensimmäiset kymmenen kuukautta olisivat olleet yhtä juhlaa, paitsi: isäni kuoli kaksi kuukautta vauvan syntymän jälkeen. Miten olisin sen surun kestänyt ilman...

Schweitzer Klassifikation
BISAC Classifikation
Warengruppensystematik 2.0

Dateiformat: EPUB
Kopierschutz: Wasserzeichen-DRM (Digital Rights Management)

Systemvoraussetzungen:

Computer (Windows; MacOS X; Linux): Verwenden Sie eine Lese-Software, die das Dateiformat EPUB verarbeiten kann: z.B. Adobe Digital Editions oder FBReader - beide kostenlos (siehe E-Book Hilfe).

Tablet/Smartphone (Android; iOS): Installieren Sie bereits vor dem Download die kostenlose App Adobe Digital Editions (siehe E-Book Hilfe).

E-Book-Reader: Bookeen, Kobo, Pocketbook, Sony, Tolino u.v.a.m. (nicht Kindle)

Das Dateiformat EPUB ist sehr gut für Romane und Sachbücher geeignet - also für "fließenden" Text ohne komplexes Layout. Bei E-Readern oder Smartphones passt sich der Zeilen- und Seitenumbruch automatisch den kleinen Displays an. Mit Wasserzeichen-DRM wird hier ein "weicher" Kopierschutz verwendet. Daher ist technisch zwar alles möglich - sogar eine unzulässige Weitergabe. Aber an sichtbaren und unsichtbaren Stellen wird der Käufer des E-Books als Wasserzeichen hinterlegt, sodass im Falle eines Missbrauchs die Spur zurückverfolgt werden kann.

Weitere Informationen finden Sie in unserer E-Book Hilfe.


Download (sofort verfügbar)

5,99 €
inkl. 7% MwSt.
Download / Einzel-Lizenz
ePUB mit Wasserzeichen-DRM
siehe Systemvoraussetzungen
E-Book bestellen